Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Mutta nyt kukkieni luo.» Näin sanoen hän nyökäytti päätään ja pujahti viridariumiin, jossa alkoi kastella kukkia. »Nydia parka», Glaukus ajatteli tyttöä katsellen. »Kohtalo on kova. Et näe maata et aurinkoa et merta et tähtiä ja ennenkaikkea et voi nähdä Ionea.» Nämä sanat johtivat hänen ajatuksensa jälleen eilisiltaan, mutta hänen unelmansa katkaisi nyt sisään astuva Klodius.
»Mitä sä tutkit tähtiä taivaan, Tähtien tenho on voimaton; Silmiä Leenan jos tutkia sai vaan, Kaikkien kohtalo tietty jo on. Vaan pidä vielä, tutkija lieto, Liian kallis se hinta tok' ois, Jos surun vierahan aikainen tieto Myös surun omaan sieluhus tois.»
Mutta sanotaan, että teidät on nähty pimeän tultua pitävän toisianne vyötäisistä, ja joku väittää nähneensä teidän makaavan Yeusen rannan ruohostossa ja tutkivan tähtiä."
Virui siellä viisi vuotta, sekä viisi jotta kuusi, vuotta seitsemän, kaheksan. Seisottui selälle viimein, niemelle nimettömälle, manterelle puuttomalle. Polvin maasta ponnistihe, käsivarsin käännältihe. Nousi kuuta katsomahan, päiveä ihoamahan, otavaista oppimahan, tähtiä tähyämähän. Se oli synty Väinämöisen, rotu rohkean runojan kapehesta kantajasta, Ilmattaresta emosta. Toinen runo
Ellei toinen osannut vastata, silloin kohta toisella käsi suun eteen, pää hiukan alemmaksi ja empimättä tietoja nyt hiljaa suhahteli niin pitkälle kuin niitä mahdollisesti vaan itsellä riitti. Opettajat koettivat estää, mutta turhaa vallan. Yhtä jos olisivat kieltäneet aurinkoa paistamasta, kuuta kumottamasta tai tähtiä tuikkimasta.
Kaks sormea kellotaskussa, mielin jo valtimos tahtia tietää. Mut näinhän: Suursydän, voittaja olit, oi voittaja elomme ikävän, ja kotoista sun oli olla, miss' olitkin. Mut eikö, mut eikö liian kotoista sentään?
Häntä pidetään kokeilevan filosofian isänä, ja hän se ensimmäisenä opetti sitä, minkä nyttemmin tiede on vahvistanut, nim. että n. s. Linnunrata on sarja tähtiä.
"Ja minä sen vielä sanon, sanon huomispäivänä", päätti hän yhtäkkiä, ja omituinen, sykäyttävä vapauden liekki leimahti hänen sydämmessänsä. Hän asui eräässä Eläintarhan huvilassa, ja kulkiessaan sinne Pitkänsillan yli rupesi taas tähtiä katselemaan sekä muisti, kuinka hän aina ennen oli sieltä hakenut jumalaa ja sinnepäin rukoillut.
"Miten kaunista ... oi, miten suuria hiutaleita ... miten ne kiiltävät ... ei ei, ne ovatkin tähtiä ... oi koko taivas tulee luoksemme... Jeesus tulee luokseni ... minä pelkään ... on niin ... kaunista." Ja kalpeana ja väristen, mutta huulilla säteilevä hymy, hän painoi päänsä Eugenin rintaa vasten. Sitten hän nousi omituisen kiihkeästi istumaan, katseli ympärilleen ja haparoi kädellään lakanaa.
Oli pimeä, hyvät herrat, pimeä ja kovin kylmä. Se pieni osa taivaasta, jota näin, oli täynnä tuikkivia tähtiä; varsin hauskaa oli maata näin, tähtitaivasta katsellen, vaikka olikin kylmä. Samassa tunsin, että jokin liikkui vallan minun vieressäni, ja ensin kylmä kuono kosketti minun kättäni ja sitten kuuma kieli sitä nuoleskeli.
Päivän Sana
Muut Etsivät