United States or Iceland ? Vote for the TOP Country of the Week !
sadatta osaa lauletuks en saisi totuudesta tuon hymyn taivahisen ja kuinka seesti sitä hahmo pyhä. Näin kesken Paratiisin kuvailua hypätä täytyy pyhän laulunikin kuin sen, min eessä tie on noussut pystyyn. Mut ken jos muistaa aiheen arvon ynnä harteiden heikkouden tään kuorman alla, ei moiti, jos ne siitä vapisevat.
Nää aallot outoja heille on, tään tuulosen kuiske tuntematon ja kumma on kukkien tuoksu ja helkkinä haaviston. Ei uutta se oo, on vanhaa vain, mut vanhaa, mikä on uutta ain kuin vierivän virran juoksu ohi rantojen viljavain! Tää laulu on laulua keväimen, tää aalto on aaltoja nuoruuden, joka ulapan tuulissa nousi ja nyt vyöryvi lahtehen!
"Ja ken heistä pettää kerran tään valan, kieltäen uhrejansa, sen sydänveri juoskoon kostamatta kuin vesi alle ruohoturpeen. "Sen päälle salama taivon syösköön, sen jymystä hän maahan sortukoon. "Ja ken unohtaa tämän valan ja kieltäytyy kaikkea uhraamasta goottien hyväksi, kun hätä on suuri ja joku veljistä häntä uhraukseen kehoittaa, häntä kiusatkoot maanalaiset, ikuiset, hävittävät voimat.
POMPEJUS. Ah, jos sen oisit tehnyt, Mut siit' et virkkanut. Se palvelusta Ois sulta ollut, konnuutt' on se multa. Etuni, näet, ei ohjaa kunniaani, Vaan kunnia sitä. Kadu, että kieles Tekosi ilmaisi. Jos oisit tehnyt Sen tietämättäni, niin hyväksynyt Jälestäpäin sen oisin; nyt mun täytyy Se hyljätä. Siis, heitä se ja juo! Tään jälkeen min' en enää ikänäni Sun häältynyttä onneasi seuraa.
Ja miksikähän nyt, sinä joka niin usein olet valtavatkin surut, kuin saippuarakot, päästäsi häätänyt pois, miks' et sinä nyt voi karkottaa tuota aavistusta, joka tuhansin kerroin harhailee sinussa edes-takaisin? Hamasta mistä ajoin on kuolema ruvennut sinua pelottamaan, tuo jonka vaihtelevain kuvien kanssa, niin kuin tään tutunkin maan olentojen kanssa sinä elelit vakaana rauhassa?
En tiedä, ken lie vyöttänytkin hänet, mut käsi toinen eteen kahlehdittu häneltä oli sekä toinen taaksi vitjoilla, joita kaulassaan hän kantoi, niin että viidesti ne vartta kiersi mudasta nousevaa. Nyt lausui Opas: »Uhmaaja tuo Zeun suuren kanssa tahtoi koettaa voimiaan ja siitä palkan sai tään. On nimi Efialtes hällä;
KUNINGAS PHILIP. Sa, Englanti, et tässä tulituiskuss' Enemmän verta säästänyt kuin Ranska, Menetit vain. Tään käden kautta vannon, Jonk' all' on maata taivaan silmänkannot Ett' oikeuden en miekkaa ennen heitä, Kuin sillä sinut maahan lyön, tai lisään Kuolleitten lukuun ruhtinaisen ruumiin, Näin sodan tappio- ja murhalistaan Kuninkaan nimen liittäin kaunisteeksi. BASTARDI. Haa, majesteetti!
Ja vuoroin valkea se johti heitä ja vuoroin punainen, tään laulun tahtiin kisaansa hidastain tai kiirehtien. Taas vasemmalla neljä neittä tanssi, puetut purppuraan, ja heitä johti yks, jolla oli päässä kolme silmää. Takana kaikkein tässä kuvattujen kaks tuli vanhust' erilaisin vaattein, mut liikkein yhtä arvokkain ja varmoin.
Kuninkaan heimouden näin ma hylkään Ja luovun veren syntyoikeudesta, Jot' arkoo pelkos vain, eik' arvonantos. Syyn kauhusta jos kunniani pantin Maast' ottaa vielä voit, niin selkä köyryyn! Tään kautta sekä kaikkein muidenkin Ritaris-tapain, miekka vasten miekkaa, Todistaa tahdon, mitä tässä haastan Tai mitä herjempää viel' itse keksit.
Kaitselmus, joka järjestää tuon kaiken, myös valkeudellaan taivaan tyynnyttävi tään, jossa kiertää kehä kiireellisin. Ja niinkuin paikkaan ennakolta säättyyn vie meidät voima jousen tuon, mi kantaa jokaisen, jonka kohtaa, autuaihin. On totta, niinkuin aina muoto yhdy ei taideniekan tarkoituksen kanssa, kun siihen taipumaan ei aine altis;