United States or Uganda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Verkalleen pois vanhus vaelsi, Hoipuroiden pitkin polkua; Mielessänsä mietti kuitenkin Päiviin kultaisihin tuloa. Niin hän synkkään laaksoon ennätti. Kun Nadeschda hänen kulkevan Keksi, seuras häntä silmiinsä, Kunnes koivulehtoon katosi Ukon nutun vilaus viimeinen. Kun hän oli laaksoon kadonnut, Neito vielä hänen kulkuaan Kuuntelehti, kunnes viimeinen Helke kaihtui päivän tyyneyteen.
Väsymättömiä, tavattoman ahkeria ovat nämät ihmiset olleet ja sen hedelmänä on kunnollinen torppa synkkään metsään syntynyt, varallisuuttakin vähin karttunut, säästäväisiä kun on oltu. Jaakko ja Leena olivat Ketolan asukasten nimet, nämät kaksi henkilöä nähtiin aina yhdessä työssä: kantoa vääntämässä, ojia kaivamassa, niitulla, pellolla, metsässä, kaikkialla aina vaan yhdessä.
Siellä lepäsi Janne, siellä myöskin hänen lempeä, kärsivällinen »hyvä-henkensä». Kun viimeksimainitun kirstun kansi laskettiin kiinni ja sinne kätkettiin kuolleen hymyilevä suu, tuntui monesta kuin muutamia herttaisia auringonsäteitä olisi samalla kertaa kätketty haudan synkkään pimeyteen. Halavan lehdet kuiskailivat hiljaa ja tuuliviiri multaushuoneen katolla oli vaiti.
Ei, kyllä he nyt sen ymmärtävät, etteivät ne heitä varten ole rautatiet ja muut semmoiset ... hulluja he olivat ja lapsekkaita, kun tänne lähtivät... Ja jos vielä eivät olisi ajamaan lähteneet ... olisivat edes tyytyneet siihen, että syrjästä katselivat ... niin jo olisivat kohta kotona ... vaan nyt, milloinhan lienevätkään?... Sohisten satoi vettä synkkään metsään kahden puolen tietä, ja raskaasti tuuli ... ja virtanaan valui sitä vaatteiden laskoksissa ja läpikin tunki ... tuli sitä hatun lierin yli Matin silmille ja märän hameen läpi tippui Liisan niskaan...
Kaikki rientävät kuolevan munkkikoppiin. Kulkevat veisaten läpi pitkien, kolkkojen käytävien, joiden kaiku raskaasti vastaa heidän synkkään valitusvirteensä: »Ah, ansoilta synnin, saatanan, meitä varjele, valkeus Jumalan!» Kammion ovi on auki. Veljet näkevät vanhuksen lepäävän lautsallaan. Laihana, riutuneena, kuolemantuskaisena, mutta...
Olikohan iloinen Eros aamulla eksynyt tänne synkkään Serapiin temppeliin?" "Se ei olisi hyvä," erakko hänet keskeytti, "sillä pian meidän jumalamme jalkain juuressa oleva Kerberus tempaisi tuolta rajulta pojalta," ja tätä sanoessaan hän katsoi ankaran näköisenä Kreikkalaiseen, "hänen liikkuvat siipensä." "Jos hän vain antautuu kiinni tuolla kolmipäiselle pedolle," Lysias nauroi.
Louhi, Pohjolan emäntä, lupaa tyttärensä puolisoksi sille, joka takoo Sammon, ihmeellisen, onnea tuottavan taikakalun. Väinämöinen, kotiin tultuaan, toimittaa seppo Ilmarisen, "takojan iän-ikuisen", synkkään Pohjolaan Sampoa laatimaan.
Vapahtaja syntynyt on! Oi, mi sana suur' on tuo! Oi, min riemun, lohdutuksen synkkään sieluhun se luo! Vapahtaja! Mikä nimi ihanampi, kalliimp' on! Mikä nimi valoa niin eloon luo ja kuolohon! Vapahtaja syntynyt on! Vapahtaja sun ja mun, Vapahtaja, joka sielun, köyhän, kurjan, vaivatun, Vapahtaja vallast' yön ja synnin sekä kuoleman, Vapahtaja kaiken kansan, kurjimman myös kulkijan!
"Niin oli", myönsi Aarokin ja ajatteli, miten Risto-vainaja oli Kalliolasta pois jouduttuaan synkkään korpeen perustanut ihmisasunnon ja vuosi vuodelta sitte aina enemmän raivannut maata ympäriltään. Ilman hänettä olisi varmaan avara Viursuo vieläkin kontioiden asumana nevana ja rämeenä, mutta hän oli ollut miesnä ensimmäisenä sen kuivaamisessa.
Samalla hetkellä tuprahti vuoresta pilvi yömustinta sauhua, joka jälleen peitti kaiken synkkään yöhön, ilman, meren ja maan. Taas ja yhä yhä uudestaan entistä tiheämmät tuhkakuurot tekivät verestä hävitystyötään kaduilla.