United States or Russia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta hänen unelmansa oli lyhyt; hiipien ja kavalana tuli kuume ja heitti hänet tautivuoteelle. Hän ontui aivan haudan partaalle, ja ainoastaan vaikea, vaarallinen leikkaus pelasti hänen henkensä. Kun hän monta kuukautta kärsittyään nousi tautivuoteelta, jonka hän luuli ja vieläpä toivoikin olevan viimeisensä, oli hänen ruumiinsa kuin varjo ja hänen sielunsa vaipunut synkkään mietiskelyyn.
Heti paikalla antoi hän tarpeelliset käskyt virittää valkeata kattilain alle ja laittaa vene valmiiksi. Muutamissa minuuteissa oli tämä valmiina. Sanottuansa viimeisen jäähyvästin miss Jennylle, astui James Playfair veneesen ja taisi, laskiessaan laivasta ulos, nähdä isoja, mustia savutupruja katoavan sakeaan sumuun. Kaikki oli synkkään pimeyteen peitettynä. Tuuli oli tyyntynyt.
Ei kauan viipynyt ennen kuin olivat päässeet viimeisten ihmis-asuntojen sivutse ja tulivat synkkään havumetsään, jossa tuuli vinkui kauheasti raivoten.
Molemmin puolin vuotavankostea, epätasainen kallioseinä, joka peitti kaikki näkyvistä paitsi kaistaleen sinistä taivasta. Näköalana pitkinpuolin oli toisaalla ainoastaan saman suuren vankihuoneen polvitteleva jatko; toisaalla se vielä pikemmin loppui hämärään punaiseen lyhtyyn ja mustan tunnelin synkkään kitaan, jonka kömpelö rakenne oli raa'an, mieltäpainostavan ja kolkon näköinen.
"Voi rakas veljeni! Siinä on kyllä, kun olemme sinut saaneet jälleen lapsuuden kotiin, ja menneistä ajoista emme muistele milloinkaan; ne kätkemme unhotuksen synkkään hämärään. Koe nyt rauhoittaa itseäsi ja tunteitasi, sillä äiti on kohta täällä, ja kun hän näkee sinut tuossa mielen tilassa niin se ei tee hyvää hänen heikolle terveydellensä." Samassa astui Kasperin ja Annin äiti huoneesen.
Hän koetti tuon tuostakin reipastuttaa itseänsä ja hyräillä jotakin sävelen pätkää; mutta hän vaipui jälleen synkkään alakuloisuuteen, ja tämä pisti vielä enemmän silmään, koska kallellaan oleva hattu ja silmiin asti ylös vedetty paidankaulus pilkallisesti sitä vastustivat. Me menimme tätini luo ennemmin, kuin minun luokseni, koska Dora ei ollut terve.
Väinämöinen heittelehti sinä yönä kauan unettomana vuoteellaan. Ulkona tuuli ja satoi. Raskaat pisarat ropisivat vasten seiniä ja kattolautoja, huoneessa oli melkein pimeä, ja kun ulos kurkisti, oli kuin syksyn huokaus olisi kulkenut yli maan ja luomakunnan. Jo illalla oli taivas synkkään pilveen vetäytynyt.
Hän unohti, että viuluniekka oli juuri se mies, jonka nimeä hän oli säilyttänyt muistossaan, ainoastaan vihatakseen häntä. Hän ei muistanut muuta kuin että hän oli onneton vaeltaja, jonka hän oli sysännyt ulos synkkään yöhön. Kaikki sääliväisyys hänen sydämensä syvyyksissä heräsi nyt henkiin. Kutsutaan hänet takaisin, Tuomas, sanoi hän innokkaasti.
Boleslavin ilo oli vain vähäinen; vasta lähemmin ajateltuaan, että hän täten oli saanut käsiinsä hyvän aseen tulevaa taistelua varten, alkoi hän pitää lahjaa arvossa. Antajaa itseään, joka aina oli ollut hänelle suopea, hän tuskin ajattelikaan, niin kovettunut oli hänen mielensä, niin yksinomaan olivat hänen ajatuksensa suuntautuneet synkkään tehtävään, joka oli hänen suoritettavanaan.
Sano minulle, Ester, virkkoi Bertelsköld, vielä äskeisissä ajatuksissaan, kuinka on isäsi hennonut sulkea sinut tähän synkkään häkkiin? Ja mitä merkitsevät nuo vahvat rautaristikot ikkunasi edessä, kun sinä enemmän kuin kukaan muu tarvitset vapautta ja valoa? Ester painoi sormensa suun eteen ja osoitti ulommaista huonetta, ikäänkuin peläten jonkun kuulevan. Bertelsköld aukaisi oven.