Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Hyvä on, vastasi Aadolf, minä otan viittauksenne huomioon, sillä minä tahdon kuulla jatkoa. Aikomukseni on Svean Hovioikeudelle antaa täydellinen kertomus siitä, mitä minä puolueettomana kuulijana tässä tutkimuksessa olen havainnut ja tulen vielä havaitsemaan. Niin sanottuaan Aadolf istuutui tyynesti paikalleen.
Joskus, kun Lauri loikoi yksin iltahämärässä alakuloisena sohvallaan, hän oli näkevinään Svean ilmestyvän ovelleen lempeästi hymyillen. Ja katso, sitten tuli kirje, jossa Svea kertoi koettaneensa juuri sinä iltana päästä sielullaan Laurin luokse, lohduttamaan Lauria, koska hän tiesi, että Laurin oli silloin tuskallista olla!
Lauri ajatteli: jos Svea tietäisi tämänkin asian, hän voisi varmaan keksiä siihen myöskin parhaan ratkaisun. Lauri meni hotelliin, jossa Svea asui. Hän tekeytyi huolettomaksi, hymyillen hän astui Svean huoneeseen, he tervehtivät toisiaan. Lauri ei puhunut mitään Margaretan salaisuudesta, vaan pakinoi iloisesti kaikenmoisista muista asioista. Svea katseli häntä tutkivasti ja kummissaankin.
Eikä hän sitä kirjoittaessaan liioin näyttänyt surevan. Vastaus viipyi jonkin aikaa. Ja sillä aikaa kehittyivät Laurin ja tyttösen suhteet niin pitkälle kuin miehen ja naisen läheiset välit saattavat kehittyä. Sitten tuli kirje Svealta. Ja katso: se oli sellainen, että Lauri Falk näki Svean tienneen tämänkin asian, itsestään ja ennenkuin hän oli saanut mitään kirjettä siitä. Ihmeellistä!
Rauhaan pääsi sankari, maa Svean hänet kätki turvahansa; jalosti sielläkin hän taisteli, ja tuskinpa se päivä koskaan koittavi, kun hänt' ei muista Svean jalo kansa.
Laurikin joutui silloin epätoivon valtaan. Sillä paitsi että hän nyt yhä enemmän näki, miten erilaiset Svea ja Margareta olivat, Svea niin omituisen ihmeellinen, hän uskoi nyt Svean aavistuksen nojalla, että Margareta oli hänet pettänyt. Lauri oli tuntenut Margaretaa niin kovin lyhyen aikaa. Kuitenkin aikoi Lauri olla mies, ottaa Margaretan, vaikka itse joutuisi kärsimäänkin.
ANIAN. Oi kuolema! Jumal' armahda, mitä aavistan minä! ANIAN. Margareta, katso laupeaasti puoleeni! MARGARETA. Onneton, sun muotos ilmasee kaikki, oi Jumala! ANIAN. Jaa, petos on tehnyt tehtävänsä lujimmassa linnassa. MARGARETA. Haa, mitä sanoit! ANIAN. Petos on heittänyt Svean linnan. MARGARETA. Ota sanas takasin, minä rukoilen, ota se takasin! Oi, älä sano petos!
Ja nyt oli hän, ryhditön raukka, taas pettänyt ihanan ja uskollisen Svean. Ja vielä enemmän kuin nämä ajatukset tuskastutti Lauria sitten se seikka, että Margareta, joka tuli, samoin kuin hänkin, viime viikkoina omituisen hermostuneeksi, heittäytyi eräänä iltana hänen kaulaansa ja tunnusti itkien hänelle erään syvimmän, kahdenkeskisen salaisuuden.
Kesäisin hän on kalastellut, saadakseen vähän rahaa juopotellakseen. Kuitenkin ne harvat, jotka tuntevat Heitukkaa paremmin, tietävät, että hän alkoi juoda jo kauan ennen kauppaneuvos Könölinin kuolemaa ja Svean kihlautumista. Jo vuosia aikaisemmin hän oli ryypytellyt, silloin kun se hänen mökkinsä paloi. Onpa niitäkin seurassa, joille mies-parka on muka uskonut sydämensä kertomuksen.
Laurin oli silloin vaikea kätkeä kovin levotonta mielialaansa. Hän ajatteli, että siihen ne nyt menivät lopullisesti välit Svean kanssa. Ja mikä oli tuo tyttö? Nyt huomasi taiteilija entistä selvemmin, etteivät Margaretan kädet olleet niin kauniit kuin Svean. Eikä Margareta ollut lukenut Tagorea, saati sitten ihmeellistä Swedenborgia. Pitikö nyt kohtalon sitoa hänet Margaretaan?
Päivän Sana
Muut Etsivät