Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Koko suven voi äiti joka viikko myydä pari naulaa voita, jonka lapset lauantaisin kantavat kaupunkiin, ja talvella piisaa maitoa ainakin lapsille asti." Kun Hiltu tuli ilmoittamaan, että kalaliemi oli valmiina, pyysin häntä kantamaan sen tänne hauskalle rannikolle, jolla söimme iltasemme, kuten eilen illallakin.
Kertoivat tarinat kansan: Tullessa heleän heimon tälle maalle, manterelle, saarelle suven suloisen, pedot ilkeät elivät vielä saaren viidakoissa, peikot ahmatit asuivat rotkoissa, lomissa louhten, tahtoivat tapella, purra, kaiken raadella rajusti.
Toisin paikoin oli mahdottoman suuria syvennyksiä ja aukkoja vuoriloukoissa; ne olisivat olleet oikein mukavia jättiläisten haudoiksi ja hiiden kiukaiksi. Vaikka nyt oli syksy myöhä ja kasvit olivat kellastuneet, todistivat kumminkin kaikki tämän paikkakunnan seudut että ne suven ihanalla ajalla ovat erittäin somat ja viehättävät, silloin kuin kaikki on parhaassa kukoistuksessaan.
Ei ajall' ole rauhaa: vaihtuu suvi Viluiseen talveen, kaikki kylmää jää, Mahala hyytyy, lehti surkastuvi, Kaikk' alastont' on, lumen peittämää. Jos suven nesteistä ei tilkkaa jäisi Lasiseen kätkettynä vankilaan, Kaikk' ihanuuden tuoksut häviäisi, Ei siitä jäisi muiston hiukkaakaan. Mut kukasta jos puserretaan väki, Se elää vielä talven keskelläki.
Metsässä on suuret puut ja metsässä on marjat, metsässä käy kontiot ja köyhän kotikarjat. Kukat pienet kukoistavat suurten puiden alla, valkopilvet vaeltavat suven taivahalla. Hongat hiljaa humisee ja käkö kukahtelee. Köyhän sydän keveämmin silloin sykähtelee. Alla suurten surujenkin kukkii kukat mieleen. Köyhä kukan kuroittaa ja pistää rintapieleen.
Eikä arvonkerjäläinen. Kolmas. Työ tekijän kiitoslaulu. LOUHI ja ILVO syrjässä, aluksi tuntemattomina, puolipeitetyin kasvoin. Nyt olet koskessa luettu, Hurmattareksi vihitty. Paras miehistä valitse! ILVO. Paras kullakin omansa. Ilmari minun paraani. LOUHI. Tääll' on jo kevät käsissä, Puskeva, kirkuva, soittava Suven surmata haluisin.
Suven hertas ja hempeä aika se kestävi hetken vaan, mut ainaiseksi se rinnan voi velloa aaltoamaan. Kesän kukkaset elpyy kyllä taas tullessa keväimen kun kestäis kesämme lempi yli talven ja tuiskujen! Matka pitkä, mieli musta, mistä lohdun saapi? Entisajan auvon muistot murheet karkottaapi. Sinne jäi mun neitoni kuin kukka kotirannan; venhoni mä viiman viedä aukealle annan.
Lainehet Suomenlahtosen, Länsimailta kun vyörytten, Lempeä kantakaatte, Suven lahjoja rannoillen Suomen, orpotyttösen! Lainehet Suomenlahtosen, Pohjosesta kun vyörytten, Mainetta kantakaatte, Suloa orpotyttösen Mailla etelän kiittäen! Lainehet Suomenlahtosen, Vierahista kun vyörytten, Vihoja haudatkaatte! Suomen rantoja kohdaten Suudelkaatte te siunaten!
Minä tulin sanomattoman iloiseksi hänen lupauksestansa, ja pian tulinkin tuntemaan sen vaikutukset. Seuravana päivänä sain jo käskyn mennä puutarhan hoitajan tykö ja ruveta hänen apulaiseksensa. Minä sain koko suven palvella häntä siinä kauniissa puutarhassa. Hän oli vanha tomera mies, joka eli ainoastaan kukkastensa tähden.
Ja kun Hermanni koulusta oli suven kotona, otti äiti tämän usein, kun isä sattui olemaan poissa, puhuteltavakseen. Koulun jokapäiväinen työ selvisi hänelle siten, ja joskus he jo haastelivat Hermannin tulevaisuudestakin, niin vastahakoinen kuin Hermanni siihen olikin. Joka tapauksessa näytti äiti olevan levoton, ja usein hän vakavasti kyseli, oliko tuo puotipojan touhu niin hupaista?
Päivän Sana
Muut Etsivät