Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Juuri samalla tavoin hän Morois'n metsässä minua iloittaakseen matki lintujen laulua. Hän lähtee nyt, ja tämä on hänen viimeinen jäähyväisensä. Kuinka hän valittaa! Juuri noin laulaa satakieli, kun se suven lopulla virittää jäähyväis-säveliään syvän surun vallassa. Ystäväni, en koskaan enää saa kuulla sinun ääntäsi!" Sävel värisi yhä kiihkeämpänä. "Oi, mitä vaadit? Ettäkö tulisin luoksesi?
Minä olin vapaa kuin lintu metsässä ja nautin kaikesta sydämmestäni vapauttani. Minä elin ja nautin mitä nauttia sopi, enkä liikaa murhetta huomenpäivästä pitänyt. Ehtoon tullessa konttasin minä tytyväisenä johonkuhun latoon. Se ainoa, joka minulle teki levottomuutta, oli ne valkoset kirput ja tieto että suven perästä tulee syksy.
Tuomas kiitti ja ylisti heitä, kun niin hyvin ottivat matkalaisia vastaan. Silloin vaimo nyökäyttäen päätään lausui: Meidän tulee olla ystävällisiä hurskaille matkalaisille. Sellainen neuvoi meille oikean elämän. Me elimme vaan ja olimme unhottaneet Jumalan ja Herra rankaisiki meitä niin, että kaikin vaan kuolemaa odotimme. Suven tullen kaikki vaan makasimme sairaina ilman leipämurua.
Suven tullen, suon sulaten, Lätäköien lämmitessä, Muut vuotti hyveä vuotta, Katsoi kaunista keseä, Meili' oli vilu vilulta, Nälkä toiselta nälältä, Tunturia tullessamme, Vaaroja vaeltaessa; Markan maksoi leivän kanta, Muru mullisen vasikan, Kaakku kaksivuotehisen, Sa'an pyy, tuhannen tetri. Ota metsä miehiksesi.
Nuori emäntä haki säilikön päältä virsikirjan ja istui hänen viereensä tuolille. »Mitähän se nyt valitsee?» ajatteli Uutela, joka oli katseineen seurannut hänen puuhiaan. Nuori emäntä alotti: »Sen suven suloisuutta Mä kosk' ajattelen.» Hän pysähtyi ja katsahti Uutelaan, ikäänkuin nähdäkseen mitä toinen siitä piti.
Oi valo, mistä toitkaan mieleeni mun elämäni hetken kirkkaimman, mun elämäni suuren onnenpäivän? Siit' on jo kauan koululuvan eellä. Mun oli mieleni niin onnenkevyt, niin täynnä valoa ja kevättä ja loputtoman suven odotusta. Ja pääsky lensi poikki pihanurmen ja nousi korkealle koivuin yli, ja pääskyn lentoon liitin toiveheni ja kaiken kevään riemun, joka sykki mun rinnassani pitkän talven jälkeen.
Vastasi hän katseel kostealla: »Tuhansien vuotten mentyää Toinentoistam vastaan hymyilemme, Ja kosk yhteentullaan, syleillään.» Impi, mikä hirmuhinen aika, Aika pyörryttävän kauvallii'n! Tuomitse mua vuosi tahi kaksi Seurastasi oljentelemaan. Maa kunnasten ja laaksoen, Mi on tuo kaunoinen? Tuo hohtees kesäpäivien, Tuo loistees pohjan tulien, Tää talven, suven ihana, Mi onpi soma maa?
Päivän Sana
Muut Etsivät