Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
"Oi, paljonpa hän lienee kärsinyt! Hän on elävä surun kuva!" ajattelin minä nyt, jolloin päivän valossa läheltä katselin noita kalpeita ihania kasvoja, joista selvään näkyi kovien, vielä päättymättömien taistelujen jälkiä ja surujen niin katkerien, ett'ei kyyneleitä ollut niitten lievitteeksi.
Kuuset ne kotisi ikkunan alla huojuvat surujen hoivan. Näätkö sä lapseni kuusten alta tähteä tuikkivaista? Luojan silmä se katsovi sieltä Ahtia armahaista. Maailma kiisti mun kuopuksein äityen parmahilta. Kiitos Ahti, kun palasit taas myöhä jo onkin ilta. (
Riistettäköön avioliitolta jalostava vaikutus, jonka ilojen ja surujen yhteinen kantaminen, kaikkien ajatusten ja tunteiden alituinen vaihtaminen antaa sukupuolten välisille suhteille; silloin alennetaan miehen ja naisen keskinäinen suhde eläimelliseksi.
Ja siitäpä ei kunnian kukko laula, sillä pinnalle puhkeaa mädännyt sydän, vaan kunnialla päättyy vilpitön elo. Sitä uskon minä! Reetta. Niin mies aikojaan eleli, vaan surujen kuorma vaimoa painoi. Vuoteen helmahan vaipui vihdoin lapsien hoiva, vaivojen painosta terveys murtui. Itsepä näin kuin toivon kirkkaana paistoi sairaan kalpeat kasvot. Pelastua halasi hän vaivojen maasta.
Täm' on isojen vihojen vaikea maa, Tämä Suomen ranta rukka, Täm' on tuhanten surujen tuttu maa, Täm' on syksyn surkea kukka. Miks vaalisin kukkaani värjyävää, Kait kohta sen hyytävi halla? Kait pian se jo kylmänä kimmeltää Sen tulevan talven alla.
Työntekoa on se surujen ja huolten helteessä, mutta virkistyspaikkana matkan varrella olisi oma koti, jossa ystävä odottaisi. Eevin käsi vavahti hermostuneesti kärrynkaiteella. Hän aavisti mitä oli tuleva, ja tuhannet tunteet valtasivat hänet äkkiä. Sitten ei hän juuri muuta muistanut, kuin että Heikki ja hän nyt olivat kihloissa ja olivat onnelliset, äärettömän onnelliset.
Mutta kaikkein surujen lohdutuksena ja lääkkeenä oli ennen kaikkea hänen pieni Guillaumensa, hänen miesvainajansa lahja, lapsi, joka oli kuin kuolleista herännyt isänsä. Ja samoin oli Mariannen laita, kun hänen Benjamininsa syntyi, uusi poika, joka korvasi menetetyn ja täytti tyhjän sijan hänen sydämessään. Molempain äitien oli äärettömän hauskaa saada yhdessä imettää molempia lohduttajiaan.
Surujen päivä näin seurasi itkujen yötä ja itkujen yö surujen päivää, koska päivät päästään, yöt yletysten riehui hurjana Mikko. Sere. Kuuletko, Simo, miten kauhistava mies. Simo. Kuulenpa kyllä; vaan eipä hallinnut hän vilpittömyydellä nuoruutensa viinoja: salaa maisteli niitä ja maailmalle hienovillaisia lammasnahkoja näytti.
Silloin se paatero paukahtaa, Tuskien vaahtohon vaipuvi maa, Kuolema kutsua kansat saa Tuonelan immen häihin. Jyrise Tuonelan tumma paasi, Järise vaivojen vaara! Jauha kaunoja katkeroita, Surujen, tautien talkkunoita, Keitä ailutten atrioita Valtojen valiopöytään! KUVERN
Osa yksi kuin heimon lapsilla vainen meill' olkoon rauhan sekä vainon työssä, yks' toivo elämän, yks' huoli surujen kuin pisara yks', johon veremme siteeks' veljeyden vuodatamme." Näin lausuen hän paljasti vasemman käsivartensa. Toiset tekivät samalla tavalla. Aivan toisissaan kiinni viisi käsivartta ojentui kattilan päälle.
Päivän Sana
Muut Etsivät