Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. lokakuuta 2025
Mutta täällä Liperissä sitä ei olla Nauku-Maijan poikia siinäkään asiassa. Se saa asia tulla töröttää niin kuin rännistä saaviin laskisi. Eikäpä tuo Liperi näy sen köyhemmäksi siitä tavarasta tulevan, vaikka sitä ei surra, vaan annetaan leipämyllystä tulla ulos sitä mukaa kuin sinne korvasta toista valuu, kuin ruista jyvälaarista myllynkiveen.»
MATTI. Herra, kuulkaat minua. CONON. Mitä tahdot? MATTI. Minä olen teitä nuorempi kolmekymmentä vuotta, minäkin voin surra ja viimein vihastua, sillä Suomi on minunkin kotoni.
Tuli siihen Kaarina, joka oli istunut toisessa huoneessa ja kuunnellut. Mitä sinä nyt taas itket, mamma? Elä nyt turhia sure. Miksen surisi. Laurin ja Hagmanin tähden sinun ei ole tarvis surra. He ovat ehkä onnellisempia kuin kukaan meistä. Kun minä nyt edes vähänkään ymmärtäisin, mitä se sitten on kaikki! Sinun pitäisi lukea heidän kirjojaan, sanoi Kaarina hetken päästä.
»Eikö ole onni, että saatte koko maailman nähden surra häntä, joka teiltä on otettu pois?» »Tottahan saa niin surra kuka hyvänsä», vastusti Elina kummastellen. »Miksi asian katsoo.» »Jos teillä on sama suru kuin minulla, niin ettehän mielellänne olisi antanut pois mustaa pukuanne?» »Oh, ei niin, vaan samapa se.
Kaikk' on siinä, kuinka Sit' aatellaan. Noin ei käy miehen surra. Jos onni vihamiehemme on, olet Sä onnenlaps, sill' ystäväs on suru. Sen voima ota henkes palvelukseen Ja koita unohtaa! Unohtaa, mitä? Mitätön tunne. Voi, kuink' ootte hyvä! Ha! ha! kuin helppoa on olla hyvä. Tuon miehen muutoksess' on jotain kummaa Ja luonnotonta, jot' en ymmärrä.
Ja miksei hän menisi, nuori kun vielä oli ja elämän haluinen. Auttoiko hänen surra sitä, ettei avioliitto vastannut hänen toiveitaan, että John oli käynyt kylmäksi ja välinpitämättömäksi? Ehkäpä juuri senvuoksi, että hän näin koko sielullaan oli antaantunut hänelle. Yksinomaan hänelle... Nymark oli ehkä oikeassa, ainakin osaksi...
Hän ennätti lyhyen elämänsä ajalla, opilla ja elämällänsä, tehdä paljon enemmän hywää ihmiskunnalle, kuin moni muu, joka on kauankin elänyt. Hän oli kylämme kunnia, kotinsa kaunistus ja perheenä ilo, eikö kaikissa noissa ole kylläksi kuolewaiselle? Wieläkö waatisimme häneltä enemmän elämän hedelmiä? Tuleeko meidän kowin surra noin mainehikkaan elämän katkeamista?
Ei ollut huolta ollenkana, Ajatusta aioinkana; Annoit huolta honkasien, Ajatella aiaksien, Surra suuren suopetäjän, Korpikuusen kuikutella. Sie vaan liehuit lehtyisenä, Perhosena pyörähtelit, Lennit lintuna lehossa, Kävit kanana kartanolla.
Erkki nosti tuolin lähemmä ja istuutui. »Vuosia on vierinyt siitä, kun tapasimme.» »Niin on. Paljon on tapahtunut.» »Paljon.» »Sinun äitisikin on kuollut.» Kävi kuin tuskan värähdys Erkin kasvoilla. »Kuollut on. Vähää ennen, kun Suomi suruun pukeutui, aloin omaa äitiäni surra.» »Siinä oli surua paljon.» »Niin oli. Paljon kadotin lyhyessä ajassa.» Erkin oli hetkisen vaikea salata liikutustaan.
Tuokaa tänne se insinööri, hän sen tietää. Tyttö on pelastettava! huusi luutnantti M. haltioissaan. Nyt puuttui pessimisti taas puheeseen. Pelastettava?! sanoi hän ivallisesti. Kauniit pelastajat me olemme hänelle! Hän on puhdas kuin enkeli ja meidän likaisuuttamme hän on paennut. Ja me muka häntä pelastamaan! Surra täytyy, että hän jätti meidät eikä ole enää täällä joukossamme meitä pelastamassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät