Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. toukokuuta 2025
"Voi, voi sitäkin surkeutta!" en voinut olla huudahtamatta. "Rauhoittukaa!" sanoi rouva Dahl juhlallisesti kohottaen molemmat kätensä. "Sissi oli puoleen yöhön saakka itkenyt ja nyyhkyttänyt, rukoillen anteeksi uskottomuuttaan. Ja voimmehan otaksua, että hänen vakava katumuksensa sai palkakseen täydellisen anteeksiannon!" P
Aikaa oli vielä vajaa tunti, rahaa oli markkaa vailla määrä... Harvoin Eemeli mietti elämänsä surkeutta, mutta nyt se astui kovin selvänä hänen eteensä, että tämä elämä todella on surkeata.
"Mayer Anshelm", voivotteli Gudula, "muista isääsi ja äitiäsi, jotka eivät, haudassakaan ole rauhaa saavat, jos heidän poikansa tulee orjuutetun kansamme syöksemään yhä suurempaan kurjuuteen; muista sitä onnettomuutta ja surkeutta, mikä meidän kansaamme ennestäänkin ahdistaa, äläkä tahdo enää sitä lisätä.
Nyt tulkaa vaan! voi surkeutta! Pitäähän teidän neitolaan, Vaan eipä hirmukuolemaan! FAUST. Mik' autuus taivasten hänen rinnoillansa! Mun lämmetä suo hänen helmoissansa! Ain' enkö tunne hänen tuskiaan?
Tämän rautaisen talven jälkeen, joka koko Euroopassa synnytti paljon surkeutta, tuli niin myöhäinen kevät, että maa vielä toukokuun lopulla oli roudassa, ja epätoivoon joutunut maamies odotti vain joka päivä lämpimämpää säätä kevätkylvöjä tehdäkseen.
Sillä sieluni on surkeutta täynnä, ja elämäni on juuri lähes tuonelaa. Minä olen arvattu niitten kaltaiseksi, jotka hautaan menevät; minä olen niinkuin mies, jolla ei voimaa ole. Minä makaan hyljättynä kuolleitten seassa, niinkuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et enää muista, ja jotka kädestäs ovat eroitettuina. Sinä olet minun painanut alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen.
Ja päätä pudistellen sanokaamme, Kuin hautaan soittain isäntämme onnen: "Parempaa näimme". Hiukan kullekin. Vaikka puuttehessa, Surusta rikkaat ollaan erotessa. Ken tahtoisikaan saada rikkautta, Jos herjaa vain se tuo ja surkeutta? Ken olla onnen pilkkana? Tai elää Vain ystävyyden unelmissa? Nähdä Komean loistonsa vain maalattuna Kuin ystävien kaunisteltu joukko? Ah, herra parka!
Ja itse olen kaikkeen syynä. Oi surkeutta, oi kauheata onnettomuutta, jota varmaankaan en kantaa voi! Vilho. Blom. Mainio herra, tuo! Ei tinkinyt eikä kysellyt edeltäpäin työpalkkaa, niinkuin muutamat nykyaikaan ovat tavakseen ottaneet. No mitä nyt, kuinka sinä noin surkealta näytät, poikaseni? Hyvästi nyt, setä kulta! BLOM. Mitä aiot? Eikö sinun pitänyt syömän aamiaista täällä?
Tää oli paikka, johon meidät jätti Geryon; Runoniekka kulkemahan vasenta puolta läks, ma jäljessänsä. Näin oikealla uutta surkeutta ja uudet vaivat, uudet kiusanhenget, joit' oli ensi kuilu tulvillansa.
Ja kuinka hän oli Syynen isän näköinen! Ei puuttunut muuta kuin silitysrauta ja sakset, mutta nehän voi tehdä puikoista. Syyne tahtoi itse olla Priska-emäntä, ja hän päätti olla kiltti hyvänluontoista miestänsä kohtaan. Mutta voi surkeutta! Nyt hän oli unohtanut karjan laitumella! Kymmenen niitä piti olla; hän osasi juuri laskea kymmeneen. Yksi, kaksi, ... missä olikaan punainen vasikka? Sippido!
Päivän Sana
Muut Etsivät