Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Levotonna Pysyä alttarill' ei tahtonut se, Mut taivahan tul' enkelit ja uneen Sen vihdoin tuutivat, ja sulle, joka Siin' olit läsnä, sanoivat he: älä Herätä tuota huokauksillas, Suo lepo, rauha sille. Kaunis uni! Mut min' en nää niin kauniit' unia, Ma hurmehisen mestauspölkyn näin... Mut tuota ette ymmärrä, ja paras Se onkin, jos ei pahint' oisi, että Tuo teidän kerran täytyy ymmärtää.
Herra Jeesus. Suo minulle anteeksi kaikki syntini, armosi tähden sinä rakas Vapahtaja. Helena! Rukoilkaamme yhdessä! Herra yksin tietää ken on suurin, ja ken on meistä vähin syntinen. 4 kohtaus. Hyvää iltaa. Mikä täällä on? Mitä se Helena on mustissa? Lapsi on kuollut. Kuollut. Herralle kiitos, että se pääsi vaivoista. Sinunkin piti nähdä sen kituvan, ennen kuin sinä syntisi huomasit.
Josp' ois taakkana toisen tuo ja sa nuorempain ikäsarjaa!" Hällepä vastasi näin hepourho Gerenian Nestor: "Atreun poika, mun ois oma mielikin olla, mik' ennen, multa kun surman Ereuthalion sai aimo; mut eipä kaikkea kerrallaan osaks ihmisen suo ikivallat. Jos olin nuori ma silloin, niin nyt on vaivana vanhuus.
Niin, mutta kun minä en ymmärrä, minkätähden Jumala suo heille niin suurta menestystä, tuommoisille rahan himoisille kuin nuo ovat, jotka eivät suinkaan säälisi toista, vaikka nylkisivät puille paljaille. No, mitä siihen tulee, Anna hyvä, niin emme me ihmisraukat täällä kykene toisiamme moittimaan. Yhdellä on yksi vika, toisella toinen, syntisiä ja puuttuvaisia olemme kaikki.
Vaeltaja häntä vastaan kiirehtii, Atalantta hälle murheisena lausuu, Nimensä ja kohtalonsa kätkien: »Kuule, miesi vanha, vaeltajan ääni, Onnettoman pakolaisen anomus. Suo mun ajan viipyä sun kattos alla, Suo mun nauttia sun tules lämmintä Ja sun leipääs syödä.
Beatriceen käännyin, joka merkit mulle nopeat viittoi, että läikyttäisin sisäisen lähteheni vettä ulos. »Se armo», aloin, »joka korkealle Ens-Päällikölle suo mun tunnustauta, myös auttakoon nyt muotoon aatokseni.» Ja jatkoin: »Kuin on totisesti meille, oi taatto, kirjoittanut veljes rakas, mi oikeaan sun kanssas johti Rooman,
3 KANSALAINEN. Vahvistettu Ei ole vaali; vielä voimme kieltää. 2 KANSALAINEN. Ja tahdommekin kieltää. Viissataa äänt' on mulla varmaa. 1 KANSALAINEN. Mulla Tuhannen on, ja niiden ystävät. BRUTUS. Pois joutuun, sano noille ystäville: Valinneet ovat konsulin, jok' ottaa Vapaudet heiltä, eikä heille ääntä Suo enempää kuin koiralle, jot' aina Vaan lyödään, joko haukkuu tai on vaiti.
Kreivitär punastui, mutta paroonitar ei ymmärtänyt pistosanaa; hänenkin sydämensä oli nyt lämmennyt isän onnesta, ja hän vastasi: Sinä pieni sinipiika! Taitaa olla oiva suo, joka kasvattaa tuollaisia karpaloita. Marikkoni on kullattu, niinkuin hovissa on tapana, vastasi Vera, nakaten niskaansa.
Mut kyyneleet jos vaan On hällä poskillaan, Niin sadekuuroa On silloin ilmassa. Ja vihan pilvi jos Hält' otsan verhoais, Ja pilvest' irti jos Salamat leimahtais, Niin silloin taivollain Ois ukkosilmaa vain. Kaikk' ilman vaihteet noin On vallass' aina sun, Mun kultan', aurinkoin! Tok' aina kaunist' ilmaa Suo ihailla vain mun! Ja sadetta jos hankit, Niin olkoon satehena Vain suukkosesi sun!
Hengellään puolisoni kruunun maksoi; Nakeltiin poikiani sinne, tänne; Ilon tai itkun voitto toi tai tappio. Ja valtaan päästyään ja kansais-riidan Näin juurittuaan, voittajat nyt alkoi Sodittaa toistaan, veli veljeänsä, Veri vertaan, itse itseään; Oi, hullu Typerä vimma, sappes heitä, tai mun Suo kuolla näkemästä uutta surmaa! ELISABETH. Pois, poikani, pyhäkköön paetkaamme. Hyvästi, rouva!
Päivän Sana
Muut Etsivät