Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Mutta kun se noin vuonna 90 j.Kr. karkoitettiin Kiinan rajoilta länteen päin, pakotti se alammaisuuteensa Irtish-joen ja Ural-vuorten seuduilla asuvat suomalaisheimot. Näihin, joita yhteisellä nimellä sanotaan ugurkansoiksi, suli vähitellen hiungnu-kansa, jättäen vain jäljelle nimensä hunnilaiset.
Läks sankari elämänretkelleen, sous laulun kaikki laineet, läpi myrskysi ilman ja tulen ja veen, tuta tahtoi hän alku-aineet, myös tunki hän sydänten syvyyksiin, elon ongelmat oppia tahtoi niin, tuli tuttaviin, suli suudelmiin, näki maailman kunniat, maineet.
Hän oli kuin yksi heistä, kuului heidän joukkoonsa, suli heidän seuraansa, ja vaikka hän tiesi ja ymmärsi, että se oli vain satunnaista mielentilaa, niin hän antautui siihen, salli sen kantaa häntä mukanaan eikä tuntenut tarvetta taistella sitä vastaan, niinkuin tuonoin Rajavaaralla.
Cethegus oli tuntenut olevansa varmempi ja etevämpi kuin kaikki hänen vihollisensa ja vastustajansa, mutta tuon nuorukaisen aurinkoinen, avomielinen luonne, Sigfrid-luonne ja leikkien saavutettu menestys kiihoittivat hänen vihaansa niin, että hänen jäinen levollisuutensa monesti suli intohimojen tulesta.
"Sinun pitää jäädä tänne luokseni, Liv", sanoi hän korkealla äänellä, "jos kerran lukitsin oven, että et pääsisi sisään, tahdon nyt lukita sen, että et pääse ulos". Liv vaipui penkille, kätki kasvonsa käsiin ja itki niin rajusti, ett'ei Gunnar millään lailla voinut häntä hillitä. Mutta se olikin koko sielun taistelu, joka nyt suli kyyneliksi. Kun hänen mielensä taas asettui, oli hän aivan hiljaa.
Tuli kevät, suli nietos mailta, mut ei orahia vesi vienyt: tuli kesä, raekuuro kulki, mut ei kaatunutkaan kaunis olki; tuli syksy, halla kultaviljan koskematta korjaajalle säästi. Silloin Paavo polvistuen lausui: Herra koettelee vain, eipä hylkää. Myöskin vaimo polvistuen lausui: Herra koettelee vain, eipä hylkää.
Hän oli muodinmukaisesti puettu nuori nainen, elottomilla silmillä, mutta liukkaalla kielellä, tukka silmillä riippuvana. "Miten kaunista täällä ja kuinka se minua ilahuttaa, että herra Bruhn vihdoinkin löysi oikeansa, niin että jäinen sydän suli! Mutta täysin sulaunut ei se sittenkään ole. Että todellakin hennoitte antaa hänen mennä yksin kirkkoon.
"Hän on lyönyt minua, hän on pidellyt minua pahoin, hän on puristanut kättäni, niin että sitä vieläkin pakottaa ... hän on uhannut erota minusta... Nyt ... nyt on kaikki meidän väliltämme loppunut..." Ja hänen kiihkeä vihansa ja epätoivonsa suli pois, ja sijaan tuli suuri hiljaisuus, suuren, syvän surun hiljaisuus.
Ajatukset ajelivat toisiaan hänen aivoissaan, ja hän puhkesi hillittömään itkuun. Kaikki katkeruus ja jää suli kyyneliin. Uusiko onnen elämä hänelle oli alkanut? Entiset ajat olivat lopussa. Se synkkä kokemus, joka oli uhannut hävittää koko hänen elämänsä sekin suli nyt kauniiksi muistoksi, josta katkeruus oli poissa. Sanaton, suuri riemu täytti hänen olentonsa.
Ja kun kevät tuli, oli Jaakolla koossa niin paljon, että he taasen tulivat ruoasta aikaan. Niin oli ensimäinen vuosi kulunut uudistalossa. Uusia ponnistuksia. Kun kevät tuli ja lumi suli, tuli Jaakko kotiin, tekemään työtä omalla turpeella. Ensimäinen tehtävä oli nyt pellon teko pikku tuvan akkunan alle.
Päivän Sana
Muut Etsivät