United States or Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vai puhuu ja levittelee hän semmoisia! Jospa minulla olisi todistajia, niin...", sanoi Jaakko ja hänen lauseensa katkesi, sillä Mari katsoi niin rukoilevasti häntä silmiin. "Jumala suojelee viattomuuden: Meillä on puhdas omatunto. Heittäkäämme asia Herran haltuun, Hän ei anna viattomuuden sortua ja Hän on valkeuteen saattava asian oikean laidan", sanoi Mari.
Voi virat vaipua, maat voi hukkua, vaan ei kansojen omatunto nukkua, siellä on vapauden haaveilo haikein, missä sen puolesta taisto on vaikein. Viipuri! Seisot kuin kallio meressä, seisonut ennen jo tulessa ja veressä, kertoa voivat sun muurisi harmaat isänmaan kohtalot kolkot ja armaat; Viipuri! Et sinä sortua saa. Jos sinä seisot, seisovi maa. Juhlaruno laulu- ja soittojuhliin 4-6/7 1913.
Minä saatan ymmärtää niitä, jotka periaatteellisesti pitävät kohtuutta ihannekantana, mutta niin kauan kun on olemassa sellaisia, joiden täytyy sortua sielun ja ruumiin puolesta, jos tätä periaatetta käytännössä toteutetaan, niin kauan on kohtuuden kanta joko ajattelemattomuutta tai sydämettömyyttä.
Oi sotilas! jos sydän rinnassas Sun onpi, eikä kiven kannikas, Et vainotöilläs veren vikoja Niskoilles etsi viattomilta! Ne tahra sotilaan On kunniaan. Ja kaunihin mun oiskin ollunna Tään lapsen kanssa silloin sortua, Kun armahani hurmevirrat mun Löi pyörryksiin kuin sieluun ammutun. Mä siitä virkosin Vaan kahleihin!"
Se tunnussana se Suomenmaan Vei urohot kuolon teille, Vei nälkää, vaaroja voittamaan, Vei valoa voittamaan meille; Ja rauhan töissä se ollut on Se toivon tähti sammumaton, Joka tien vapautehen viittaa. Niin aina olkohon Suomenmaass'! Ain' uljuutt', uskollisuutta! Kun vaara uhkaa, ne luokohot taas Vapautta ja valoa uutta! Tää maa se ei koskaan sortua saa.
On lempi, mi auttavaa tarjoo kättä, Miss' ahdistus, ahdinko vallall' on, Ja missä tuhannet miehet, naiset On sortua tulvahan turmion. "Rakasta!" kaikuvi Herran käsky. "Rakasta!" käsky on siveyslain. Rakasta, lemmi sä lähimmäistäs! Et itseäs varten sä luotu vain. Rakasta työssä ja toiminnassa, Ei kielen kuiskehin, sanoin vaan! Ja rakasta palkkoa pyytämättä! Se käsky on kunnian Kuninkaan.
"Tuota pirun Kolkkia en minä voi kärsiä", mutisi Lillu itseksensä. "Se on tosi, että minä olen kärsinyt niin paljon, kuin koskaan kukaan kuolevainen on kärsinyt. Mutta tiesinhän minä, ett'ei Jumala anna viattomuuden sortua. Nyt on Jumala kääntänyt kaikki parhain päin ja minä en vihaa ketään. Minä saatan sydämestäni kaikille anteeksi antaa, kun vaan te saattaisitte kaikki unhotuksiin jättää!
Syvältä sielus ounasti Ikuisen kauneuden Rajattomassa meressä, Ja hengen puhtauden Rajoissa riemun kukkasmaa Ol' aavalt' auki Sulle, Kuin armo aava taivahan Jumalan valitulle. Maa myöskin halpa ainiaan. Suurt' ei voi arvostella, Se tuskin heidän hautojaan Uskaltaa kaunistella Sull' antoi paikan kunnian Rivissä sotarinnan, Sait taistelussa sortua Takeeksi voiton hinnan.
Jos ken huippuun nousee, Niin varmaan sortuu, tai on tie niin liukas, Ett' aina pelkää sortua. Ja sota: Ilmeistä vaivaa, vaaran etsimistä Vain maineen vuoks; jok' etsimiseen kuolee, Ja muistokseen saa yhtä usein pilkan Kuin kehun urhotöistäs; usein vielä Saa pahan palkakseen, kun hyvää teki, Ja mikä pahempi on potkustakin Saa kumartaa. Tää taru, pojat, kerran Minusta kerrotahan.
Kun muinoin Gööttien joukot Sai kauhuhun Kreikanmaan, Ol' silloin Ateenalaiset Ne sortua velttouttaan. Ja pelko, kauhu se valtas Sen valtion kuuluisan, Mi tieteen, taitehen temppel Ol' silloisen maailman. Jo uhkas turmio varma Pelastusta ei mistään näy Mut silloin poikaset hennot Ne Gööttiä vastaan käy.