Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. lokakuuta 2025
Kun viisas siskon' taittaa Pienoisen ruususen, Sen lehdet survoo, laittaa Taikinan pienoisen. Kädessään vanuttaapi Ne pikku helmiksi, Säikeesen pujottaapi, Kaulassaan kantaapi. Mitenkä hentoo tehdä Hän siten ruusuillen? Ei kaunist' ole nähdä Pöperö semmoinen. Niin, sisko sanoo: tuoksu Helmillä hyvä on, Ei sitä ajan juoksu Karkoita pakohon.
Totta maailmassa Kaunein talv' on Pohjolassa Loistossaan! Kätkyen luona. Anni pikku siskoaan Hiljalleen kun tuuditteli, Joutui kummaan kummimpaan Siskon suu kun myhäeli: Malttanut ei mieltään, ei,
On mennyt mielistä tarmo ja kunto, on parhaillakin vain tyhjyyden tunto, he toisaalle pyrkivät, toisaalle mennen, he uutehen uskovat, ollen kuin ennen, he tahtovat hyvää ja tekevät pahaa, he ihannetta itkevät, palvoen rahaa, myös ne, jotka kauneimmin soittavat suuta, eivät elämässä tunnusta sukua muuta kuin virkaura-veljen ja rahamies-langon, ja siskon siivillä yöllisen »tangon». Ei sankari uskalla olla kukaan, siks kaikki käy vanhan ja totutun mukaan!
Viron neiti sairasteli, Sanoi sairastellessansa: "Kun ma kuolen kuulu piika, Rintunen tytär rikaspa, Työ tiettää hyväin miesten, Rahan alku aitallisten; Viekeä minua maata, Tupatkate tuutumahan, Siskon pellon pientarelle! Vaan elkäte viekökänä!
Erkille maistui kahvi sekä äidin ja siskon leivokset niin hyvältä, tuon pienen kodin kahvipöydän ääressä, ett'ei hän mielestään sellaista kahvia eikä sellaisia leivoksia ollut sitten maistanut, kuin hän kotoaan lähti. Siinä he nyt istuivat kahvipöydän ääressä juttelemassa.
Lammasläävässä he ottivat karitsat syliinsä, ja niitä täytyi sitte Helkan ja ison siskon ihailla. Mutta tallissa oli Bruuno isäntänä. Tänään hän jo monta kertaa oli käynyt kurkistamassa lemmikkiänsä Virkkua, joka vielä seisoi varsakarsinassa, mutta jota talven aikana piti opetettaman valjaissa juoksemaan.
NATHAN. Patriarkan? DAJA. Sulttaanin siskon, Sittah-prinsessan... NATHAN. Ei patriarkan siis? DAJA. Ei, Sittahin! Kuink' ette kuule! Luokseen prinsessa kutsutti lähetillä häntä. NATHAN. Ketä? Rechaako? Sittah häntä kutsuttaako? No, jos on Sittah häntä kutsunut, ei patriarkka... DAJA. Miksi juuri hän? NATHAN. Nykyään etkö hänest' ole mitään sa kuullut? Tosiaankaan?
En itke ison hyvyyttä, Enkä äitin armautta, Vaan itken isoni maita, Maita maammoni murajan; Itken veikon valkamia, Siskon siltoja paheksin. Tuota itken tuon ikäni, Kun olen kurja kulkusassa, Raukka rannan juoksennassa, Vaivainen vaeltamassa.
Hän on tavattoman ahkera, hiljainen ja säännöllinen; hän on kiltti nuoremmille siskoilleen, mutta jonkun verran taipuvainen heitä nuhtelemaan ja erittäin arka vanhimman siskon arvostaan, jonka tähden pienokaiset ovat antaneetkin hänelle nimen «teidän majesteettinne», tahi «oikeusneuvos». Pikku Louise näyttää minusta olevan niitä, jotka hiljaa ja vakavasti sekä sen vuoksi onnellisina vaeltavat tämän elämän läpi.
Istui neiti lepetissä, Sekä istui, että itki, Sormiansa murtelevi, Katkovi kätösiänsä, Katsoi ylös taivahalle, Katsoi alas maarajoille; Taivahalla päivä paistoi, Vene matkoi maarajoilla. "Se on veikkoni venonen; Tules veikko ottamahan!" Veikko noin sanoiksi virkki: "Enkä ota, enkä taia, Siskosi tulee jäleltä; Siskon venot vetrehemmät, Siskon airot armahammat, Siskon soutimet somemmat."
Päivän Sana
Muut Etsivät