Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Riennä, laita hautajaiset Nuoren polven pois menoksi. Kuolivatko kaiva kuoppa, Kylän koirilla kuleta Sydämmetön sisko sinne, Kurjan veikon vierehisnä Osoittaen joukkoonsa. Tässä mun sukuni nuori. AIRUT. Mutta mennyt on paraskin, Kuollut armas äityesi: Ilman lasten lämpimyyttä Sortui suurista suruista Tuonen kylmille kylille. Riennä, laita hautajaiset. Voi emoni, miksi murruit!
Sen jälkeen tuli koti entistä ahtaammaksi. Ainoana ilona oli enää pikku sisko, mutta hänkin oli niin hento ja heikko, että pelkäsi hänen joka tuulahduksella sammuvan. Tuulos: Ystävä parka, kuinka minä säälin teitä. Koski: Ehkä olisi minustakin tullut roistoa parempi, jos edes pikku sisko olisi saanut elää, mutta hänkin jätti minut. Tuulos: Entä isänne?
Kaikki mikä tapahtui, tapahtui joko ennen hänen ylhäisyytensä käyntiä tahi sen jälkeen. «No hyvänen aika! Vai oli se hänen ylhäisyytensä O *!» sanoi «sisko» Bask «sisko» Suurille. «Niin, ajatteles! Ja hän tuli kaupunkiin vartavasten käymään Frankien luona ja on syönyt siellä aamiaista sekä viipynyt siellä monta tuntia! Hän taitaa olla serkku laamannin rouvalle.» «Hänen serkkunsako? Loruja!
Näki siskonsa vesillä, Siskon laivan lainehillla: "Tules sisko lunnahille, Oman siskosi otolle!" "Enmä joua sikko raukka! Lahna kultanen kutevi. Kultaisissa kupluskoissa." Eipä sisko tullutkana. Neitonen kujertelevi, Vyövaski valittelevi, Sulkkuparran suun e'essä, Kultaparran parmahilla. Näki minnänsä vesillä, Minnän laivan lainehilla: "Tules minnä lunnahille, Nato raukkasi otolle!"
Lue, mitä olen kirjoittanut." Prefekti Aristarkokselle keisarinna Teodora. Jos Severinus, Boëthiuksen poika, tahtoo nousta Belisariuksen laivaan, niin pidätä hänet hätätilassa väkivalloin ja lähetä hänet minun huoneisiini. Hänet on nimitetty kamariherrakseni. "Oletko tyytyväinen, rakas sisko", kuiskasi hän. "Tuhannet kiitokset", sanoi tämä loistavin silmin.
Kuningattarell' on Tarha kukkivainen: Toinen impi punaruusu, Toinen valkeainen. »Kuningatar, sisko, Taivas! jos ma saisin Ruusun tuon, tuon punaruusun, Kuin sit' armastaisin! Sydämmeni tykkii, Hän jo taudin tuopi: Jos ma kuolen, kukkanen se Haudan mulle luopi!» »Voi sua, veli Kazmer, Sit en kultiin vaihda Pois! ma suutun ... etkö häpee! Huolta tuot ... oi kaihda!
En ollut koskaan ennen nähnyt äidin makaavan päivällä, mutta sen jälkeen kun pikku sisko syntyi, makasi äiti usein. Kuulin hänen joskus itsekseen ääneen valittavan. Minut valtasi suru ja pelko. Mitä jos äiti kuolisi? Kuka silloin minua enää turvaisi ja suojaisi? Kaikki hyvä, mikä minulla oli, oli äidiltä. Hiivin äidin luo, kun hän sängyssä makasi, ja painoin pääni hänen kupeeseensa.
Tuolla ma järven näen, selät, salmet, joill' useasti keinuttiin, kuin sorsat soutaen saaresta saareen, tuoll' ahot, joidenka siimeksess' useasti ma istuin, neulos helmassa, aatelien Mitä aattelinkaan ma! Kaikki niin armast' on, joka kukkanen, tuttu kuin sisko, taimii tietyllä paikallaan kevähällä, ja linnut entiset taas pesillensä ja lauluilleen kotiuntuu.
Käy suusta suuhun siellä nyt kumma kuiskina: "Oi, ällös, veikko, sisko, sä hengen yöhön jää, Vaan valost', ihanteista uutt' etsi elämää!" Noin salomailla huuto nyt suuri huminoi. Noin kaikuu Karjalassa, noin Pohjanmaalla soi. Myös Auran rantamilta se huuto kohouu, Ja samaa Savo huutaa ja kaikki Suomi muu.
Esitettiin valtioneuvos ja tämän puoliso, pikku morsian ja tämän kahdeksan-vuotias sisko Cecilia, veljet: luutnantti Rikard ja ylioppilas Birger, jo ennestään Flaccukselle tuttu, niin, vieläpä taidetta ymmärtävä taloudenhoitajatar Ebba, mutta kaikki yhtä turhaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät