United States or Solomon Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Koton' äiti askaroi, Sisko istuu ommellen, Veikko riistaa ajelee, Itse, käsi poskellain, Istun täällä, haaveksin. Oi, miss' oot sa, armahin, Jot' en nähnyt, tunne en, Jota kaipaan, varron vaan? Muisto.
Ma oon kuin lapsi, metsään nukkunut, mi hämyn tullen herää huudahtain, mut pois on veikko, sisko hukkunut ja huutohonsa vastaa kaiku vain. JOUTOTY
SITTAH. Kuinka, onko mun mentävä? SALADIN. Et jäädä tahtone? SITTAH. Niin, joskaan jäädä en ... en näkyviinne vaan sivuhuoneeseen SALADIN. Siis kuuntelemaan? Ei, sisko, silloin en mä onnistu. Pois, pois, hän saapuu, oviverho häilyy! Mä pidän huolen, ettet sinne jää! SALADIN ja NATHAN. SALADIN. Lähemmäs, juutalainen! Aivan luo! Pois arkuus! NATHAN. Vihamiehelles se jääköön.
Thekla sanoo, että Jumala lähettää kukkia mailmaan kaksoisparina, olemaan toistensa vastakohtana juuri niinkuin me mustasilmäisiä orvokkeja ja vaaleanpintaisia kelta-esiköitä, kultaisia heluntai-kukkia ja purpuranpunaisia kanervia. Hänen oli tapa sanoa Chriemhildiä sisko Kelta-esiköksi, ja minua sisko Orvokiksi.
Professori katseli häntä kylmästi: En epäile ollenkaan, että ainakin sinä, Alli sisko, olet kokonaan unohtanut punehtumisen, vastasi hän terävästi. Mutta etkö tiedä, että meidän aika vaatii, ett'ei nainenkaan saa kulkea peitetyin silmin, sanoi Alli kärsimättömästi. Kaikki kulkee eteenpäin, pitäisikö meidän yksin seisoa paikallamme.
Vaan elkää, hyvät imeiset, Tuota ouoksi otelko, Jos ma laulan laiha lapsi, Tytär tyhjä vierettelen; Lauloipa isoki ennen, Vieretteli veistoksilta, Lauloi armahin emoni, Värttinältä väännätteli, Lauloi sisko, lauloi veikko, Lauloi vielä veikon lapsi. Ei laulu kosista kiellä, Kun ei muut pahat tapani, Laiskuuteni, laihuuteni, Ja kaikki kataluuteni.
Et saa, Robert! tai miksei, kerro vaan, Snellmanin sanat ansaitsevat kyllä tulla muillekin tunnetuiksi, eivätkä ne suinkaan olleet tarkoitetut ainoastaan minulle, vaan naisille yleensä. Naimi on aivan hurmaantunut Snellmanista, hän, niinkuin kaikki nuoret; olisitpa nähnyt, sisko, kuinka ne ahmivat joka sanan hänen huuliltaan selitti professorska.
Ma oon kuin lapsi, metsään nukkunut, mi hämyn tullen herää huudahtain, mut pois on veikko, sisko hukkunut ja huutohonsa vastaa kaiku vain. Ei tiedä koito hän, mik' aika on, ei tiedä miss' on koti, kussa tie. Käy teitä kyllä kautta hongikon, kun tietäis vaan, mi äidin luokse vie.
Veikko: »Anna, sisko, ruusu tuosta, ruusu ihanaisin, että viedä immelleni illalla sen saisin!» Sisko: »Ota ruusu! Lemmellesi annan ruusun parhaan oma lempi ryösti multa elon ruusut varhaan.» Synkkä on yöhyt ja öiset saaret, tumma on taivon vyö Tummana impeni ihanan kaulan kaartavi kutri-yö. Valkea, puhdas on aallon vaahto harjalla laineiden Valkea mieli on impeni armaan, pulmuni puhtoisen.
Ja me olimme tiellä, suojattomina! Me seisoimme jäykkinä voimatta keksiä mitään keinoa, meille jäi vain yksi valinta: kaatua järjestykseen yli maantien kotikirkon veräjälle. Oi, te ette tiedä, miten kirveli sydäntä tuo »liian myöhään». Ja voi Anna sisko, että minun täytyy se sinulle kertoa! kirveli sydäntä toinenkin seikka, toinenkin näky.