United States or Guam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän oli noin kymmenvuotias lapsi, hentovartaloinen, siro-, vaan kalpea-kasvoinen, tummatukkainen, silmäkarvat pimeät ja silmät mitä ihmeellisimmät, mustimmat mailmassa. Nämät silmät näyttivät melkein kamottavilta äkillisten muutostensa tähden: milloin ne olivat tulta säkenöitsevät, valtavat ja jalot, milloin taas surkean surulliset, varsin kuollakseen pois.
Siro Glaukus, kaunis Ione, julkinen Pansa, ylhäinen Klodius, kuolematon Fulvius, elosteleva Lepidus, epikuurolainen Sallustus eivät olleet ainoat kunniavieraat.
Pidettiin paljon Ahdin linnassa siitä maankuulusta kuninkaanpojasta. Hän oli siro, hän oli sorea, hän oli sukkela, ja vaikka kaikki tiesivätkin, että hän oli oikeastaan vain ihmislapsi, sopi kalanpursto niin hyvin hänelle, että korkeimmatkin kuolemattomat kohtelivat häntä vallan vertaisenaan. Viimeksi oli Ahti tarjonnut oman tyttärensä vaimoksi hänelle.
Ohhoh, onpa sinusta todella tullut aika herrasmies ja kuinka siro sitten! sanoi hän leikillään, etsien Uunon myhähdystä ja heiluttaen edestakaisin hänen kättään. Sinä, sinä, jatkoi hän sitten, puistaen häntä lempeästi olkapäistä niinkuin säikkyviä lapsia herättäessä. Ja tiedätkö mamma, Uuno aikoo ylioppilaaksi, sanoi Henrik. No mitä minä kuulen? Jaa-a, olen jo aika pitkällä luvuissa, sanoi Uuno.
Kuin syyttäjät seisomme aamussa ajan, Ukraina ja Puola ja Suomi ja Viro, tuli tuiskavi myös Lätin, Liettuan pajan, yks meillä on yhteinen tunnus ja kiro, me selvän nyt vaadimme raakuuden rajan, kuin lieneekin valtioviekkaus sen siro, näät Moskova pettää, on pettänyt ennen, ja pettävi tuhanten vuosien mennen! Siks ain yhä yksi on suurin ja tärkein: Isänmaa, isänmaa olet vapaa nyt kerran!
Nämä tärkeät asiat olivat Hedvig Sofian kirje ja sitä seurannut siro harlekiinin naamio, joka oli pistetty kauniisti kudottuun holsteinilaiseen koriin.
Adelsvärdiä väsytti tämä pitkä juttu, ja hän sanoi lyhyet hyvästit ja hyppäsi veneeseen jossa Rigo pysytteli tasapainossa pikkuisella peräkannella niin luonnollisen varmana, kuin ei ikipäivinä olisi nähnyt litranruukun pohjaa. He liitivät pitkien, pehmeiden meriruohojen ylitse, joita kasvoi vedenrajassa kahisten kuin silkkikangasta pitkin ja siro, musta gondooli lensi ulomma, missä kulki virta.
Hän nousi istumasta, kun me tulimme huoneeseen, ja minä huomasin, että hän oli pitkä, siro nainen, tummaverinen, selvät piirreet ja mustat, tavattoman loistavat silmät. Jo heti ensi silmäyksellä huomasin, että hän ei minua katsellut ystävällisesti. "Sibylle", sanoi isäntäni ja hänen sanansa pidättivät henkeni "tämä on serkkusi Englannista, Louis de Laval.
Sitä painaa saa siro paljas jalkas, Mut jo pitkäkses ilakoiden heityt Ja sa annat niin kesäpäivän paahtaa Ruskeaks rintaas. Himot haihtuu pois, tuli siell' ei polta, Joka mailman muun erämaaksi martaa; Elo heelmöittyy, sekä luonto suuri Uhkuvi luoden. Tähän seutuun niin sinut vien mä, kulta, Ja sa lemmelläs tämän rinnan uljaan, Jota näännyksiin erämaat ei saaneet, Elvytät intoon.
Vesi oli siinä niin kirkasta ja helmeilevää, ettei hopeavirta olisi kirkkaampi ollut. Tuon puron ääressä, aivan likellä sen hopeista pyörrettä, kasvoi siro sinivuokko. Ei se ollut vielä monta päivää elänyt tässä täysituntoisena; sillä vast'ikään oli lumi noilla kallioilla sulanut ja juossut puron laineita pitkin mereen.