Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Siro Glaukus, kaunis Ione, julkinen Pansa, ylhäinen Klodius, kuolematon Fulvius, elosteleva Lepidus, epikuurolainen Sallustus eivät olleet ainoat kunniavieraat.
LEPIDUS. Mikä väri sillä on? ANTONIUS. Oma värinsä. LEPIDUS. Sepä on kumma käärme. ANTONIUS. Niin on, ja sen kyyneleet ovat kosteat. CAESAR. Tyytyykö hän tuohon selitykseen? ANTONIUS. Kyllä, kaikkien niiden maljojen jälkeen, joita Pompejus on hänen juottanut; muuten hän on täydellinen epikuurolainen. He, mene hirteen! Moista puhut mulle! Tee, niinkuin käskin. Missä särkkäni?
Rohkaisten täten Nydiaa tuo hyväsydäminen epikuurolainen talutti häntä mukanaan rannalle päin, eikä hän saanut välittää Nydian kiihkeistä rukouksista, että hän viipyisi vielä jonkun ajan paikalla etsiäkseen Glaukusta. Ja epätoivossaan Nydia yhä huuteli tuota rakasta nimeä, joka keskellä luonnonvoimien rajua ryskettä kaikui suloisena soittona hänen korvissaan.
Tuolla olivat pylväät kukkukiehkuroin kiedotut tuolla hohtivat hiljaa ja rauhallisina marmoripatsaat tuolta kuului leikin ja naurun seasta soittoa ja laulua: Epikuurolainen laulu. Pois manalan tuhmat tarut, Joilla papit meiltä veroa vaatii, Ja Kokyton konnut karut, Ja akat, jotka lankaamme laatii.
»Se on vain jonkun askelen päässä tästä, viisas Arbakes. Entä onko Sallustuksella tänäiltana joku juhla?» »En tiedä», egyptiläinen vastasi, »en minä ainakaan ole niitä, joita hän tahtoo nähdä seurassaan. Mutta tiedäthän, että Glaukus, murhaaja, on nyt siinä talossa.» »Ah! Tuo hyväsydäminen epikuurolainen uskoo kreikkalaisen viattomuuteen.
»Jumalten nimessä parittaja. Tunteeton retkale! Etkö näe, että minulla on suru? Mene! Ja ota mukaasi kaikki Pandaruksen kiroukset!» Sosia ei enää viivytellyt hetkeäkään. »Tahdotko lukea kirjeen, Sallustus?» vapautettu kysyi. »Kirjeen? Minkä kirjeen?» epikuurolainen sammalsi, sillä hänen silmänsä alkoivat jo kahdentaa esineitä. »Kirotut kaikki naiset! »Syö vielä tuollainen leivos.» »En, en enää!
»Tuli hukuttaa maailman», virkkoi muuan vanha mies, jolla oli stoalaisen koulukunnan pitkä väljä viitta yllään. »Stoalainen ja epikuurolainen viisaus on sitä ammoin jo ennustanut, ja hetki on nyt tullut!» »Niin, hetki on tullut!» luja, juhlallinen, peloton ääni huudahti.
Niin kyllä, semmoinenhan on tavallisesti heidän ulkonainen osansa, mutta asialla on toinenkin puolensa. Ei mikään pakanaruhtinas voi kaikella vallallaan loihtia esiin sellaisia lihallisia nautintoja, kuin he; ei mikään nuori syntinen epikuurolainen antautua semmoiseen liekkumaan, kuin nuo iäkkäät naiset, joiden elinneste on kuihtunut.
Silloin tällöin tuo hyväntahtoinen epikuurolainen huoahti, pyyhki silmäkulmastaan kyynelen ja kävi sen jälkeen kaksinkertaisin innoin uuteen ruokalajiin käsiksi tai antoi täyttää uudelleen juomasarvensa. »Hyvä mies», hän virkkoi toverilleen, »se oli inhottava tuomio ohhoo! Ei hullumpaa lintua, mitä? Glaukus parka! Minkälaiset hirveät käpälät sillä leijonalla on! Ah! Ah! Ah!»
Päivän Sana
Muut Etsivät