Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
NEITSY JANNE. En minä ole koskaan ajatellut sitä niin suureksi asiaksi, mutta minusta on ollut hauska muistella sitä aikaa. HILMA. Se oli autuuden aikaa. Monta kertaa tuskan vedet silmiini kiertyivät, kun minua aneluretkillämme paleli ja kun sinä kadulla lumella hieroit paleltuvia käsiäni tahi poskiani, mutta sydän oli tulvillaan iloa. Se oli ihanaa aikaa.
"Vai niin ja oliko hän todellakin yksi niistä, jotka neljä viikkoa sitten olivat arolla?" Minä nyykäytin hänelle. "Ja tuo vanhako antoi sinulle ne onnettomuuden taalerit?" "Niin, Ilse!" Minä menin ikkunan luo ja katselin ulos. Olin vähällä käyttäytyä naurettavasti kyyneleet nousivat silmiini.
En tiedä mä ken sinä olletkaan Mun impeni vieras vento, Sua nähnyt en ennen mä koskonkaan Sysikutrinen kaunotar hento! Mut sen minä tiedän: katseesi vain Kun silmiini sattui kohti, Niin alta se kulmain kaareuvain Niin kummasti säihkyen hohti. Ja liekkihin joskus se välkähtää Sysimustien kulmien alta Kuin ukkosen nuolen tenhottu pää Löis synkältä taivahalta.
TALONPOIKA: Olisinko mies, jos oikeuttani antaisin polkea. Yhtähyvin antaisin silmiini sylkeä. Ja vaikka viimeisen roponi kadottaisin, oikeuden kuitenkin tahdon saada. Vaaroista en välitä. Jos kuristaa joku, kuolen. Mutta niinkauan kuin elän, haen oikeuttani. Menen vaikka tulen läpi. Vääryyteen en tyydy, sano sinä, keltä oikeutta saa vääryyttä vastaan. Sen toki sanonet.
Mutta kun sain silmiini, että se on Jumala, joka nyt antaa anteeksi minulle, asia kävi peräti toiseksi." "Mutta, Betty," sanoi äitini muuttaen ryntäystapaansa, "jos kirkkorukoukset käsittävät sen, mikä niin täydellisesti tyydyttää teitä, mitä viehätystä noissa äsken-keksityissä kokouksissa sitten on?" "Kokoukset opettavat minua kirkkorukouksia käsittämään, vastasi Betty vakavasti.
'Onko se mahdollista? huudahdin minä ja tartuin kiihkeästi hänen käteensä. Hän kertasi rakkaat sanansa. 'Kiitos, kiitos', sanoin minä puolitukahtuneella äänellä ja riensin samassa pois, sillä tunsin ilonkyynelten nousevan silmiini. Tule tänne!
Vien kiikarin silmiini ja tunnen hänet samaksi, jonka valokuvan olen nähnyt kaikissa kirjakauppain ikkunoissa näinä päivinä. Hän on vanha, ryppykasvoinen äijä, silmät terävät ja pienet, käsi hieno ja lumivalkoinen. Korkeaan hiippaan ja väljään viittaan puettuna näyttää hän pikku pojalta, joka on puettu äitinsä hameeseen.
Itkuko sen sammutti?" kyseli poika. "Elä huolehdi siksi poikani armas. Katso silmiini kauan, kauan, niin loisto taas niihin palajaa", lohdutti äiti. Ja poika katsoi kauan äidin silmiin ja loisto palasi niihin entistä lämpimämpi. Mutta ei vieläkään tyytynyt Surutar. "Hymyilevät ovat poikasi huulet. Minun ovat tuskasta vääntyneet. Vien hymyn hänen huuliltaan."
"Ottakaa ruutia ja lyijyä mukaanne niin paljon, kuin voitte kuljettaa, ja raivatkaamme itsellemme tie kansliaan kalpa kädessä!" Minä kuulin sen, kuin unessa, sillä nimitykseni överstiksi ja ylistys kuninkaan omasta suusta tekivät minut kuuroksi. Liikutuksen ja ilon kyyneleet nousivat silmiini. Kuningas huomasi sen ja taputti minua olkapäälle.
Mutta minulle sanottiin aina, että minä tietysti en voinut pitää sapatista, koska en ollut kääntynyt. Kitty orpana," hän äkkiä lisäsi, katsoen tarkasti silmiini, "sano minulle, oletko sinä kääntynyt?" Kysymys hämmästytti minua suuresti, enkä minä tietänyt mitä vastata. Kun viivyin vastaamasta, sanoi Tom: "Tiedäthän, Kitty, että Jumala ei voi rakastaa ketään, joka ei ole kääntynyt."
Päivän Sana
Muut Etsivät