United States or Lebanon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän istui kauan hiljaa, ikäänkuin unelmissansa tietymätönnä. "Ja niin", alkoi hän vihdoin, "ja niin on se huvi loppunut... Hän yksistään ei sanonut minulle mitään kohteliaisuuksia, ainoastaan hän ei nauranut, katsoessaan silmiini ... erinomaista, ja se vaikutti minuun hyvästi.
Paitsi sitä oli Mac-Elwin iloinen nuori mies, huoleton ja lystillinen toveri, kun tämä sitä vastoin, joskin hänessä pistivät silmiini ystäväni kasvon-murteet, näytti murheelliselta ja ikäänkuin jonkun salaisen mielikarvauden rasittamalta.
Mutta sinä kykenet oppimaan", vastasi hän; "ja sinä olet taitava, taitava mies!" "Joutavia, pikku hiireni!" arvelin minä. "Minä soisin", jatkoi vaimoni, kauan vaiti oltuaan, "että olisin saanut lähteä maalle vuodeksi aikaa ja asua Agnesin kanssa!" Hänen kätensä olivat ristissä olkapäälläni, hänen leukansa nojasi siihen, ja hänen siniset silmänsä katsoivat vakavasti minun silmiini.
No saman tekevä, ja minä luen laulamalla ... ja sanat kuuluvat suutarin nimeen näin: Yks' kukka kasvoi laaksoon, joka kauniisti kukoisti, kun minä sitä katsoin tuli kyynel silmiini. Se muistot syvät nosti sydämeeni surevaan ja muistelemaan johti nuoruuteni aikoja. Kun sydämeni nuori vielä oli viaton, eikä rasittanut huoli, niin olin murheeton.
Tulkaa! sanoin pitkän äänettömyyden jälkeen kuului ääneni omastakin mielestäni kolealta ja oudolta tulkaa! Te olette liiaksi väsyksissä, ja ilma teitä rasittaa. Ettekö arvele parhaaksi mennä levolle? Mitä jos kävisitte sänkyyn? Sallikaa minun koettaa lääkärintaitoani ja antaa teille viihdyttävää lääkettä. Hän piteli minua kädestä ja katsoi hartaasti silmiini.
Koetin houkutella unta silmiini, mutta ei minua nukuttanut, enkä minä oikein valveillakaan pysynyt. Koko pitkä yö oli semmoista ynsyrjäistä olentaa, ja minä ajattelin, että semmoistakohan se nyt koko elämä tulee olemaankin. Ja kyllä kai se on sitten semmoista ollutkin.
Jos olisin kuullut askeleita takanani, niin en olisi saattanut ottaa katseitani vuoteesta; jos ihmeen kautta joku pakenemisen keino olisi minulle tarjoutunut, niin en minä olisi saanut liikutuksi, käyttääkseni sitä. Koko voimani, koko olemiseni oli sinä hetkenä kokoontunut silmiini.
Raikas, nuori ääni vastasi minulle surullisesti: "Minä koen kärsiä kaikkia: minä en huoli pahoittaa teitä, kun taasen tapaamme toisemme". Minä menin rappusia alas, nyt vasta oikein tuntien, minkä verran pidin amerikalaisesta tytöstä. Minkätähden hänen vastauksensa oli pusertanut kyyneleitä silmiini? Minä kävin ulos yksinäni saadakseni rauhassa olla omissa mietteissäni.