Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Mikä minua kuitenkin enimmän kiusasi ja pelästytti oli se, ettei hän hetkeksikään jättänyt minua silmistään, vaan ei myöskään katsonut suoraan silmiini. Hänen ammattinsa ja sukuperänsä oli arvoitus, jota järkeni ei kyennyt ratkaisemaan, mutta enimmän hän näytti minusta Vanhalta, kunnottomalta palvelijalta, joka oli jätetty tähän suureen taloon ruokarahoillaan elämään.
"Minä tahdon saada jotakin tekemistä niitten monien tuntien kuluessa, joina sinä olet niin ahkera. Saanko minä pitää kynäsi?" Muisto hänen sievästä ilostaan, kun minä sanoin: kyllä, saattaa kyyneliä silmiini. Kun ensi kerran istuin kirjoitustyöhöni, ja aina jälestäpäin, istui Dora vanhalla paikallansa, pieni kimppu kyniä vieressänsä.
"Hyvin," vastasin minä. "Olen kuin lumotussa linnassa. Täällä on kaikkia, mitä mieli halajaa. Mutta sanokaapas, hyvä tohtori, olenko minä hereilläni, vai onko tämä kaikki unennäköä; ja jos tämä on todellisuutta, niin voitteko sanoa, kuinka kauvan tätä kestää." Lääkäri naurahti, ja vähän aikaa katseltuaan silmiini, virkkoi: "En usko juuri samanlaista monta tuntia enää kestävän.
Minä olen lukenut viimeisen sekamelskasi 'Talvitiessä' ja olen nyt tullut oppiakseni tuntemaan sinut itsesikin". Minä yhä tuijoittelin häneen, äänettömällä ihmetyksellä. "Kuules nyt, armas veikkoni, minä olen tullut sinua opettamaan", jatkoi hän ja siirsi istuimensa vielä lähemmäksi, laski kätensä ystävällisesti olalleni ja katseli mielistellen silmiini.
Uni ei kuitenkaan tällä kertaa tahtonut tulla itkettyneisiin silmiini, ja vähäväliä puristin minä pienet käteni nyrkkiin huudahtaen itsekseni: »Miksi, miksi pitikin minun ottaa se onneton eversti?»
Silloin tällöin pisti silmiini joku komeasti kirjaeltu, valkoinen kaulus, kun joku nousi asettamaan kuppinsa pöydälle. Lampun varjostin muodosti ympyriäsen valopiirin huoneesen, tuskin puolen kyynärän etäisyydelle pöydästä. "Oi, kuinka siellä oli leposaa ja hienoa!
Minun täytyy saada vähäsen vettä silmiini, etten ole enemmän chevalier de la triste figuren, surkean ritarin näköinen kuin tarpeellista on!» Seurauksia.
Niemet ja metsät oikealta siintivät silmiini; vasemmalla oli ylinäkymätön meri. Kauvan olin kuluttanut aikaa miettien, vaan kuin aikoi sekin ikäväksi pistää, aloin tehdä likeisempää tuttavuutta miesten kanssa. Kysyin siis yhdeltä mieheltä, joka näytti olevan nuorin joukosta: kuinka kauvan kestää, ennen kuin pääsemme perille?
"Minä olen monta vuotta pitänyt huolta, ett'ei edes pientä rahaa olisi ollut Dierkhofissa, ja nyt teit sinä viisaudessasi näppärän tempun ja heitit kourallisen hopeataaleria kivilattialle... Oi Herra Jumala! Neljäkymmenvuotias eikä vielä sen viisaampi!" Kyyneleet nousivat silmiini.
Kun maata panin, niin valvoin kuitenkin kauan ennenkuin sain vähääkään unta silmiini. Minä kääntelin itseäni vuoteellani sinne ja tänne ja olin levotoin. Oli kumminkin kappaleen jälkeen sydän-yön, kun nukuin, ett'en itsekään huomannut, koska olin nukkunut.
Päivän Sana
Muut Etsivät