Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Niin vastasin, ja nytpä, heidän oltuansa hetken äänetöinnä, sanoi nainen: »antakamme viheliäisen elää»; ja sillon lausui hänen miehensä: »koska on se sinun tahtos, niin tapahtukoon niin, muutonpa jo kiiriskelis hänen päänsä tanteren sannassa jalkojeni edessä; mene tiehes muukalainen». Niin hän lausui, ja olipa edessäni taasen elämän ja vapauden tie.
MARIANA. Ja siinä on myös rakkautta. TIMOTEUS. No no, piikaseni; mikä ennen on kytenyt sydämmen pohjassa, leimahtaa sillon voimalliseksi tuleksi. MARIANA. Sinisiksi liekeiksi. TIMOTEUS. Juuri niin; sillä sininen on rakkauden karva. Rakkaan miehen saat, hyvän miehen. Elä katso hänen ulkomuotoonsa, joka, ohimennessä sanottu, on vähän niinkuin härkämäinen, vaan katso sydämmeensä, se on hyvä.
Nyt lähen teistä, ja jos vielä kolmannen kerran olvi tässä jonkun tempun tekee, niin ei tippaakaan ennenkuin ensimmäisessä tappelossa voitamme; sillon juodaan kuin miehet; mutta jos tappelossa alle käytte ja kiepasette häpeälliseen käpälämäkeen, niin ravistakaat sitten kättä olven kanssa ijankaikkisiksi jäähyväisiks'. Ei pidä sen kastaman kieltänne niinkauvan kuin minä elän ja olen päällysmiehenne.
Lennä pieni peronenkin hänen ohitsensa mistä mielit, ja hänen tuhannet rautakitansa kaikki voivat vilauksessa kääntyä sua kohden, voivat leimahtaa ja sillon runtoa vaihka vaskisen miehen, mi kerran, kuni tarina kertoilee, nousi merestä, ja ulettui ylös taivahalle tuon kauhean pää.
Sillon ehkä usein minä, mieletön haamu, samoilen ympär saloja, millon vaikertellen huudellen mun kadonetta ystävääni ja millon taasen hurjalla riemulla kuusta huokailevaa sulhoani syleilen. Oi kauhua! KILIAN. Selma! SELMA. Miksi kutsut minua? Sun lempesi väsyi niin pian, vaipui niin sievästi istumaan alas kaipauksen kohtaloon. Voiko sun kieles pistellä niin myrkyllisesti?
Ja minäkö torelisin sinua, joka lemmit ja suosit minua kuin äiti; ja kaikkiahan täällä suosit. Mutta ainapa toki ylevämmin ja lempeämmin katsahtelee kuvas siitä päivästä asti, jona lempesi tunsit ja annoit urollesi kätesi ahaa, eikö huomaa mun silmäni? MARGARETA. Ah, sinä luulet, että tunsin lempeni vasta sillon. Ei niin.
Mutta elles tahdo sitä kuulla, niin olenpa vait ja kerron sen hiljaisuudessa sielulleni. GIOTTI. Enhän tiedä mitä tarinaa tarkoitat. CANZIO. On ympärilläni Saharan santameri, mutta katso, koska ei häntä viimein enään ole, koska katonut on santa, sillon on tullut sovinnon päivä. Mutta kuinka saatetaan tämä sannan paljous pois? Aljetaan.
Niin on kulunut seitsemäntoista synkeää vuotta siitä tulisesta, hirmuisesta illasta, siitä onnettomasta, joka sokasi myöskin pienen Liisan näön. Kolmevuotias lapsi oli hän sillon, ja aina siitä asti on hän oljennellut umpisokeana, muistamatta tämän maailman muotoa. Mutta kuinka on tytön laita nyt? KERTTU. Tänäpän annan hänen nähdä maan ja taivaan avaruudet. TAPANI. Oi ankara päivä!
Mariamme, koska olen jättänyt auringon valon ja käyskelen öisessä maassa, jossa idän reunaa ei löydy, ole jo sillon kiroomatta onnetonta miestä. Ole häntä kiroomatta ja saavuttakoon henkesi jo täällä taivaallisen hekuman, levätessäs taivaallisen ylkäs jalkoin juurella.
Ja koska vihdoinviimein illastuu, niin pistää mar muistooni muutamia pieniä heikkouden syntejä, mutta minä kadun niitä ja pyydän niitä anteiksi. Ja aina kuinka parhaaksi näen ja sappeni myöden antaa, niin kutsun luokseni jonkun pappismiehenkin kerran tai kaksi, ja mahtaahan sitten kaikki olla hyvin. Ukon viimeistä lausetta en muistelekkan; vaan päin toisin sillon, toivon minä.
Päivän Sana
Muut Etsivät