Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
CONON. Se uskokaat ja olkaat linnastamme ilman yhtään murhetta. Toki yksi on hänellä vihollinen, min kanssa ei auta voimat eikä konstit, ja on se tuo kalvea nälkä. Mutta hänestähän ei ole vielä kuulunut hätää suljetuilta poijiltamme. Kohta heittää myös meri peittonsa, ja sillon purjehtii heille leipä. Niin kasvaa toivomme.
FUCHS. Oi! me olemme jo toispuolella hautaa hämäryyden maassa. Keihästihän meidät molemmat yhtaikaa eräs partanen kranatööri siinä kadun ristissä. MAX. Kaiketi olin sillon puoleksi jo kuollut haavoistani, koska en muista tätä. Siis käyskelemme, kurjat, nyt varjoina varjojen maassa! FUCHS. Oo, oo! Mutta mikä on tämä seutu oikeammiten? MAX. Ei rautahaarut eikä kanget helise vielä.
Mutta tuossa tulee setäni, palaa Claudion huoneesta, ja onpa hänellä seurassa Claudio itse ja eräs nuori vieras herra. Muistanpa nyt, kuinka ihanata aina oli katsella Canzioa tuon Claudion rinnalla; ah! hän sillon oli kaksinkerroin kaunis. MARIAMNE. Tosin ei ole Claudio saanut ulkonaista kauneuden lahjaa, mutta hänen silmänsä akkunasta katsahtaa ulos kaunis, sointuva sielu.
ALMA. Minkä ihanuuden täällä nähdä saamme Hänen kasvoillansa, joka autuaana kuolee, Koska sielu, itseänsä peilaellen Valkeuden lähteen paistees hymysuin, Odottavi kelmeältä enkeliltä Suutelmaa, mi kovan solmun helläst päästää! Minkä pyhän rauhan, minkä viisauden Korkean, kuin kirkastuisit elämämme Himmeydet kaikki, sinä sillon näet Hänen otsallansa!
RACHEL. Pimeys on meistä kaukana. Kuule: Koska istuin Arnon rannalla ja laulelin. MARIAMNE. Mitä tapahtui sillon? RACHEL. Sillon kaunis tyttö Arnon rannalla lauleli. MARIAMNE. Tule nyt, mun armas sisäreni! RACHEL. En tule, en tule, en tule! MARIAMNE. Oi Jumala! tämä murheen päivä on siis pimittänyt hänen järkensä.
CONON. Toki, heittäkämme nämät synkeät mietteet. KARIN. Ne heittäkämme kauvas. Mutta yhtä, isäni, kysyn vielä kuitenkin. Onko meiltä kaikki kadotettu, koska on kadotettu Sveapori? CONON. Paljon, paljon on kadotettu, ehkei juuri kaikki. Sillon vihamiehemme selkä on vapaa, hän seisoo kiinteästi Suomen ohimilla ja vallitsee merillä.
Ja voi minua, jos minun kauttani heidän kallis verensä hukkaan menetettiin! Sillon kohta käyvät tuomion enkelit, kuin mustat iilimadot, mun kämmenpäistäni imemään takaisin kaiken tämän veren. Niin niin! Ja vähässä paljon seisoo. Pieni erehdys, pieni laimiinlyöminen mailman kumota taitaa.
KIMMO. Koska ottelu kiivain oli, niin väkisin itses emosi käsistä irti riistoit ja ryntäsit tappelijain sekaan, jossa kova vaara isääsi uhkailevan näkyi, mutta tuskin ehdit miekkain vinkunan ennenkuin kaaduit. KULLERVO.. Seisoinpa sillon lähellä Tuonen rantaa, mutta kiukkuinen kohtalo mun takaisin veti näitä päiviä näkemään. Tapahtuipa niin; mutta hävittäjää kohtaan koston vannonut olen.
Aurinkoinen aleneevi Kohden tutkaimia kuusiston, Likka raukka leikissänsä Unohtaavi karjan kirjavan. Hellansa ja Helmikensä Viimein toki muistaa hän. Sillon seisoo niinkuin seiko,
Koska lauvantain aurinko vaipui, olihan kaikki vielä onnen ja rauhan sylissä, mutta sillon tuli Canzio, lyöden maahan mitä elämä oli rakentanut vuosikymmenien kuluessa. Hän tuli ja saattoi tämän huoneen kauhistuksen kodoksi. Murheellista on tässä nähnyt silmä ja tuntenut sydän.
Päivän Sana
Muut Etsivät