Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Vaari on kenties huomannut, että minä kotvan aikaa olen luovaillut erään ihmisen vanavedessä. Ja nyt minä tulen kosimaan kunnioitettavaa ja siveätä neitsyt Esteriä ja anomaan häntä aviovaimokseni, siihen on minulla varoja. Vai niin sanoi Larsson kuivasti. No, siispä saatan vastata teille yhtä lyhyesti, että saatte ajaa mokomat houreet mielestänne vanhoilla päivillänne.
Katson elämään kuin ruumislautaan: tähän asti, tästä eespäin ei! Tänne jään, ma tänne hankiin hautaan kaiken, minkä mielen murhe vei. Siispä astua ma aion täällä, siks' kuin kumpu kaartuu kodoksein, katson kuuta Pöllyvaaran päällä, vierittelen virttä sydämein, muutun muuksi, olen mies jo toinen kuin mun tunsi veikot, tuttavat, armaskin tuo ainut... Ah, ma voinen uudistua niinkuin unelmat!
Helmer. Vai niin? Miks'en? Nora. Et, sillä ovathan nämä kaikki vain turhapäisiä syitä. Helmer. Mitä sanot? Turhapäisiäkö? Olenko minä mielestäsi turhamielinen? Nora. Et, päinvastoin, Torvald-kulta; ja juuri sen vuoksi Helmer. Ykskaikki; sinä sanot syyni turhapäisiksi; siispä lienen itsekin turhamielinen. Turhamielinen! Vai niin! No, tästä totta tosiaan pitää tehdä loppu. Nora. Mitäs aiot? Helmer.
Siispä nyt taapäin väisty ja kutsuta kaikk' urot parhaat, jotta me harkita voimme ja päättää myös pätevästi, käydäkö taistoon taas moniteljojen laivojen kimppuun, jos joku taivahinen väen antaa, vaiko jo laivoilt' erjetä ilman vammoja, sill' iso pelko on mulla, että akhaijit nyt velan eilisen maksavat meille, tuolla kun laivojen luon' uros uhkaa taistelonahne, kauemmin joka ottelematt' ei malttane olla."
Eikä hän huomannut, että myöskin Antti nousi ja ettei tämä suinkaan ollut hellittänyt otettaan hänen vaippansa liepeestä, kun hän taapäin taipuen huusi eläimellisellä, epäinhimillisellä julmuudella ja voitonriemulla: Hyvä! Siispä tiedä, että juuri minä, juuri minä olen sinut vaimostasi erottanut! Hän ei ennättänyt sanoa enempää.
»Siispä sodan saamme!» sanoo, »taasen virtaa miesten lepät; talonpoika rauhaa anoo, toista pyytää pyssysepät. Taistoon kuninkaamme tautta! Eespäin eestä Ruotsin rauan! Jälleen maan ja kansan kautta soi: Vivat Carolus kauan!»
Siispä, Olympon Zeus, sinä nyt vala korkea vanno, ett' ovat ympäryskansat kaikk' alamaisia sille, jonk' emo saalahanaan tänä päivänä saattavi maalle heimoa urhojen, jotk' ovat itse sun juurtasi ylhää. Virkkoi noin; mut Zeus kavaluutt' ei keksinyt lainkaan, vaan valan vannoi tuon; katumoiksipa totta se kääntyi.
He eivät istu eivätkä astu. TUURA: Oletko niin aivan varma siitä? LALLI: Kuinka voi tyhjä kulkea? Kuinka voi varjo kävellä? Ja sinä sanot... Tuura on siirtynyt vasemmalle etualalle. TUURA: Kuuletko? LALLI: Häh? Mitäh? TUURA: Etkö kuule? Kolkutetaan. LALLI: Kuka se voi olla? TUURA: Se on hän. LALLI: Kuka? TUURA: Ristin Kiesus. TUURA: Siispä sano se hänelle! Tahtoo tavata isäntää.
Kertoa ei kieli jaksa, kuink' ei kuoltu maailmalta, riittää, että rinnan tiellä kohdataan nyt riemumiellä. Yhtä ollaan veljesverta, puuta yht' on kanteleemme, yhteen kuuluttiin me kerta, siispä vapausliiton teemme, tasavallat kansan kahden poikki laajan Suomenlahden.
Totisesti! Totisesti, sillä ainoastaan uskoon ja Herran antamaan kovaan leipään pystyvät suomenkansan hampaat, mutta viisaus on sille liika kova pähkinä purra. Siispä hätky!
Päivän Sana
Muut Etsivät