Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Vanhat on viisaat, vanhat on tyhmät, maailma kuorehen katsovi vain: Miks on perhosen pelko, jonka kukkanurmelta kiini sain? Miksi herkkä on jänösen korva, miksi pysty on oravan pää, miksi kaino on karitsan mieli? siks on impeni arka tää. Pelkäät perhoni siipes kultaa, väistelet silmiä vainoojain, katselet kyttää, kuuntelet nuolta, lehden lentoa säikyt vain.
Sopinut painua ei siipes, lisää näin saamaan haavoja, ne neito taikka muu antoi turhuus lyhyt-auvollinen. Kaks, kolme kertaa linnunpoika pettyy; mut kun sen kasvanut on sulka, turhaan virität verkon, nuolin noudat sitä.» Kuin lapset häpeissänsä mykistyvät ja kuuntelevat silmät maahan luoden ja katuvat ja syynsä tunnustavat, niin minä nyt.
Hän veisasi: Oi päivä kallis päivien, Kuin korkealle siipes viepi! Muut päivät maahan heittäen Päin toivon päivää käännät tiesi. Oi salli, sua seuraten, Mun maasta nousta matalasta Ja valon lähde ikuinen Sun kanssas löytää taivahasta. Näitten pyhien sanojen kaiku korvissamme ja sydämet kiitosta ja ylistystä täynnä, isälläni ja minulla sinä autuaana sunnuntai-aamuna oli suloinen matka kirkollemme.
Otus sellainen nyt oli sentään ylimyksen ystäväksi liian kehno. Silloin huomasin: nyt kevät oli. Miksei kevät olis koirillakin... Tuuti, tuuti pulmustain, tuuti häkkilintustain... Maailma on häkki, Ettet syntynyt sä vaan siihen siipes taittamaan, maammon västäräkki. Tuuti, tuuti nukkumaan. Etten tuutis hukkumaan... Satumaailmastas ettet arkeen havahtais ettet tuskaa vavahtais, maammon laulurastas.
Sopinut painua ei siipes, lisää näin saamaan haavoja, ne neito taikka muu antoi turhuus lyhyt-auvollinen. Kaks, kolme kertaa linnunpoika pettyy; mut kun sen kasvanut on sulka, turhaan virität verkon, nuolin noudat sitä.» Kuin lapset häpeissänsä mykistyvät ja kuuntelevat silmät maahan luoden ja katuvat ja syynsä tunnustavat, niin minä nyt.
Hän loi sun taivaan sinest', aamun koista, Hän verhosi sun valkosiivin somin, Ett' oisit luonnon kaikist' olennoista Ylevin, puhtain, kaunein, viattomin. Mitenkä siipes pilviin kantaa voisi, Jos tomu maan sua vetäis alahalle? Jos omaa kunniatas laulus soisi, Tekisit uhkaa silloin korkeimmalle.
Koska minä vuoteeseeni lasken, niin minä muistan sinua; koska minä herään, niin minä puhun sinusta. Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipes varjon alla minä kerskaan. Minun sieluni riippuu sinussa; sinun oikea kätes minun tukee. Mutta he etsivät kadottaaksensa minun sieluni; teidän täytyy maan ala mennä. Heidän pitää miekkaan lankeeman, ketuille osaksi tuleman.
Mut koska unes hetket haihtuu, päätän puheeni, niinkuin hyvä räätälikin myös puvun leikkaa kankaan määrän mukaan. Silmämme suunnatkaamme Alku-Lempeen, niin että häneen katsoen sun silmäs, mikäli voi, sen tunkis kirkkautehen. Mut ettet siipes nostain lankeaisi alemma, luullen ylös yltäväsi, on ansaittava rukouksella armo;
TYKO. Niin; mä näen, Vaan uskoa en tahdo mitä näen. PAULI. No, silmäm' harhailee. Me istumme Uraalin kaivantojen syvyydessä Ja kodost' uneksumme kaukaisesta. TYKO. Ei! Tornivuorella me seisomme. Ja tuossa toivon ompi valtakunta. Käy, tuuli vapaa synnyinlaaksoista, Käy, riehu, ilostasi hurjapäänä Ja siipes ihanasti jähdyttäköön Tät' otsan ihanata polttoa!
Nyt nimees, Herra, yhdyimme; Suo, että nimees toimimme, Lepäämme, syömme juomme! Nimelles, joka verraton Vanhurskaan vahva linna on, Nyt ylistyksen tuomme. Kiitos, kiitos, Kun Sä tarjoot Siipes varjot Kaikillenki, Isä, Poika, Pyhä Henki! Tulkaa! Jes. 55 luku. Janoovat tulkaa vetten luokse! Rahattomatkin ostakaa Rahatta rieskaa, hunajaa!
Päivän Sana
Muut Etsivät