Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Tais salaneuvos Goethe kerran sanoa yön Linnunradan maidon-hohteesta, se ettei sammuttaa voi onnen-janoa, ett' tuoda voita sielt' on vaikea Vaikk' kirnuisitkin onnenvoita, paina mieleesi, että henki työssäs on; mies ajan, yhteiskunnan olkohon, mut yhteistyön hän aateloikoon aina.
Vaan majaystävä Eetion hänet lunnahin suurin, Imbros-saaren pää, vapautti ja autti Arisbeen; varhain lähti hän sielt', isän linnaan saapuen jälleen. Heimo ja ystävät häll' ilonaan ykstoist' oli päivää pääsystään kotihinsa, mut kahdestoista kun ehti, taas joku taivahinen hänet saatti Akhilleun valtaan, Hadeen luo joka sai hänet käymään tiet' ilotonta.
Yö valon vie, Synkkä ja kylmä on tie, Kolkkona talvi ja jää Peittävi metsän ja maan; Liedellä on suvisää, Liedellä lempeä saan. Joudu jo, mies! Ehkäpä toiste, kun ties Päin kotisuojia käy, Arkana silmäsi on, Sielt' ilotulta ei näy, Kylmä on yös, iloton. Eloni. Haudan reunall' otelmaa, Tyrsky-merten kuljentaa, Riento kaukaisuutta päin Tuota oot sa, elämäin.
Sitten tuli Rikardin paketti, johon oli kirjoitettu: Vuosi vuodelta, Päivä päivältä Heikko ihminen katseensa luo Ylös korkeuteen, Tuonne taivosehen Luoja kerran sielt' apunsa tuo. Rikardin kasvojen ilme oli jotenkin koomillinen, kun hän paketista veti esiin suurenmoisen postillan: »Hartauden harjoituksia joka vuoden päivälle», hieman kummallisen ja odottamattoman joululahjan nuorelle soturille.
Käyn luostarista kirkkoon, kirkosta Taas luostariin; sielt' askel vihdoin vaan On hautaan. Siin' on munkin elämä. Mut, poika kulta, kuink' on sinun? Oi, Kuink' olet suureks, jänteväksi käynyt. Miss' olet ollut, mitä tehnyt? Vuodess' Urhea sulho kokee enemmän, Kuin kaikki munkit elin-aikanansa. Mut miksi olet taas nyt palannut?
Teist' ei lie kaunis Luhtavaaran rinne, Kun louhinen se on ja kallioinen; Vaan mieleni mun aina hehkuu sinne, Kun sielt' on mulla paimenmuisto moinen: Siell' ennen istuin kanssa paimen-immen, Siit' asti muistan sieltä kukat lemmen; Ja missä kasvaa lemmenkukka, siellä On elinvoimaa, suloutta vielä. YKSIN
Näin talost' äkkiä tuoksahti Nyt väki valkean vaarahan, Ja vuoren taakse se kiiruhti, Sielt' uskoi tult' ylös kuohuvan. Syys-illan riensivät hämärää, Jop' aukas' huutoihin hätä suun; Vaan silmät vuorella selviää, Kun nähdä saavat he hellän kuun. Kolme kertaa kolme Koston rauhoittaa, Kolme kertaa kolme Surman karkoittaa, Kolme kertaa kolme Haavat parantaa.
Ahaa! sä poikani jo Turusta Kotia ehdit. Mitkä sanomat Sielt' tänne kuuluu? ANTTI. Kuuluu kummia. ELMA. Ah! ANTTI. Sanomat on tuotu Saksasta: On kuninkaamme tehnyt sankartöitä Miesjoukkoineen juur ihmeteltäviä, On saanut voittoja ja kunniaa! On saanut voittoja ja kunniaa. ELMA. Vaan Niiloni on kätketty kuin helmi, Jonk' kalleutta kaipaa rintani!
Te ylhät varjot, lauluisät jalot, tuon haudoillenne tänään kiehkuran. Pian peräkkäin jo näämme taivaantalot ja käymme tähditettyyn seurahan. Sielt' alas katsoin, riemuita me saamme, kun syntyy Pohjass' suurta, ylevää, ja siellä tähtisoittoon laulakaamme vain vuorosäkein onneks synnyinmaamme, mi meidät unhotti, mut rakkaaks meille jää.
CORIOLANUS. Ma pestä tahdon kasvoni; Kun puhdas olen, näette punastunko Vai enkö. Kiitoksia kuitenkin! Ma otan ratsunne, ja voimain takaa Alati koitan tulla ansainneeksi Tuon liikanimen arvokkaan. COMINIUS. Nyt telttaan; Sielt', ennen maatapanoamme, Roomaan Voittomme ilmoitamme. Sinä, Lartius, Palaja Corioliin; Roomaan laita Sen parhaat miehet neuvottelemaan, Mik' etuisint' ois kummallenkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät