Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Kuusta on sanomat kummat, päivästä iki-imehet. Minnes meiltä päivä päätyi, kunnes meiltä kuu katosi?" Pohjan poikaset sanovi, paha parvi lausueli: "Tuonne teiltä päivä päätyi, päivä päätyi, kuu katosi kirjarintahan kivehen, rautaisehen kalliohon. Sielt' ei pääse päästämättä, selviä selittämättä."
Hän kotiinsa sielt' yhden valitsi. Sen helläst' istutti ja hoiti hän, Ei muille sois sen hymyilevänkään, Ja huulten vierasten ei koskevan! Vaan eihän paimen tiedä, eihän vain, Kuink' usein ennen perhot kedolla Sai suudella tuon kukan huulia.
Virkki, ja jousen vei majatalteen joutuen Teukros, harteilleen nelivuotaisen sielt' otti hän kilven, kaunoisin kypäröin myös suojasi pään päteväisen; hulmusi peljättäin hevonjouhinen töyhtö sen yllä; valtavan, vaskitetun hän koppoi kärkevän keihään, noin varaeltuna Aiaan luo taas juoksi ja joutui.
Jo kajahti kangashiekka, jo pemahti peltomaa, kumu kuuluvi nurmen alta, aho liikkuvi, aaltoaa sielt' astuvi Mannun joukot, peri-isännät ilmautuu, esivainajat vainioiden ja Kammojen kansa muu. Yli aaltojen, alhojen, vuorten näin Väinämön soitto soi, se kuorehen sielua loihti, se luontohon laulua loi.
Päivän Sana
Muut Etsivät