Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Ei kukaan pitänyt itseään kyllin arvokkaana, sen vuoksi kieltäytyi. Hän istuutui, kun oli puoli pyörryksissä eikä huomannut. Kuinka nyt mahtoivat pitää häntä typeränä! Hän katseli arasti ympärilleen. Kaikki puhelivat toistensa kanssa, mikä iloisesti, mikä vakavasti. Kaikilla näytti olevan jotain sanottavaa, kaikki he olivat tuttuja keskenään. Selma tunsi itsensä oudoksi ja yksinäiseksi.
Vaivunko minä alas kohtalooni sievästi ja huoletonna? Tiedä, tällä hetkellä tuntuu mun sydämmeni kiertyväksi, tuliseksi juopaksi, joka nielee kaikki, ja kuolon pimeys ammottaa sen alla. Ja luo tämän aatos erota sinusta. KILIAN. Minä ehkä uneksuin niin! Mutta nyt olen herännyt ja vannon pyhästi: me emme koskaan eroo. SELMA. Ole kiitetty! Nyt näen sun lempes syvyyden ja voiman.
"Näyttääkseni toden mukaan tahtovani poistaa surunne," sanoi hän, "niin lähden huomena, kosk'en näe toista keinoa." Selma muuttiihen äkisti, hymyili ensi kerran ja loisti ilosta. Palatessa näyttiihen Selma yhtä iloiselta kun rakastettavaltakin, ja näkyi juurikun olisi hän päässyt raskaasta taakasta; hän laski leikkiä iloisena ja nauroi onnellisena, niinkun äsken kihlattu.
Silloin olin huoleton poika, joka en maailman menosta tiennyt. SELMA. Miksikä olet sinä sitten niin onneton. Olethan nuori, terve, vapaa. RAHIKKA. Hm! Maailmassa on niin paljon. Tosin sitä leipänsäkin tähden ponnistella saapi, mutta SELMA. Mutta? RAHIKKA. Mutta nyt olen saanut uutta elinvoimaa. Sinussa olen löytänyt ystävän, jonka tähden voin työtä tehdä. SELMA. Minun tähteni?
Mielen liikettä seurasi vilu ja sitten kuume. Selma ei enää tiennyt eikä tajunnut mitään. Viisi päivää oli kulunut. Lääkäri ei enää antanut toivoa. Aarnold istui vuoteen ääressä, piteli hänen kättään ja katseli, kuinka sammui vähitellen vaimonsa nuori elämä. Silloin hän aukaisi silmänsä vielä kerran. Ne loistivat kirkkaasti ja huulet liikkuivat. Aarnold kumartui alas.
RAHIKKA. Vaikka kuulin sitten, kuinka teidän oli käynyt, vaikka koko kuukauden olit kadoksissa, sanoi sisällinen ääni minussa: se on mahdotonta, Selma ei sitä ole voinut tehdä. Sitten vasta kun itse sen sanoit, täytyi minun uskoa. SELMA. Kuule nyt selitys! Huomaat että se ääni puhui totta. Meidät vietiin poliisikamariin.
"Joskus, niin; mutt'ei aina", arveli Selma nyreän näköisenä. "Tyttö, mitä sinä uskallat sanoa", huusi rouva Saurio ja suuttui taasen tulipunaiseksi. "Enkö ollut oikeassa sanoessani, että kun vaan avaan suuni, suuttuu mummo heti. Onpa paras, että olen vaiti enkä milloinkaan puhu, ett'ei mummo peloita minua kuoliaaksi. Oi, kuin olen onneton."
Ei, kävellään hitaammin, että pääsevät sivu. Niin, niin, antaa heidän mennä edelle. Sydämessään he sentään toivoivat, etteivät lehtorit menisikään sivu, vaan jäisivät heidän seuraansa. Ja niin kävikin. Tyttöjen rivi hajaantui siinä kun he tervehtivät opettajiaan. Sillä tavoin tuli Selma reunalle ja lehtori Hellman, kun sattui olemaan hänen puolellaan, tuli kulkemaan hänen rinnallaan.
Selma hiukan rypisti silmäkulmiaan. Luulivatko nuo, että heitä kaivattiin? Mutta Annipa arvon hoksasi huutaa heitä pois. Mitä te viivyttelette? Siellä jo rinkitanssi on käymässä, laulu kuuluu. Ja sillä kertaa tytöt hävisivät. Selma päätti olla Annille hyvä. Tässä on kaunis näköala, sanoi lehtori. Emmekä pysähdy lepäämään? Vai tekeekö mielenne sinne tanssimaan? Ei toki, ei ollenkaan.
SELMA.
Päivän Sana
Muut Etsivät