Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025


Sitten alkoi lukkari taas veisata, ja juuri samaa virttä, joka eilen ehtoolla kotona veisattiin. Ihmeellistä oli sitä tässä nyt kuulla. Tuossa istuu äiti ja Selma ja iso sisar, ja tuolla alttarilla seisoo juhlallisessa puvussa isä. Lapsista tuntui ikäänkuin olisivat kotona olleet; ehkä koti yht'äkkiä oli kirkoksi muuttunut. Kaikki tuntui niin pyhältä.

Silloin menin Arvelan ja Liinan kanssa häntä onnittelemaan, ja minä vein pienen lahjankin, josta hän tuli hyvin iloiseksi. Kun äitinsä toi meille viiniä, sanoin hänelle: Tulkaa nyt meidän kanssa kilistämään. En minä, mitäs minä... Tulkaa nyt vaan! Mutta Selma keskeytti meidät:

Jos vielä sanot ainoankin pahan sanan minun tanssiaisistani ja ylioppilaista, niin ei meistä tule ystäviä enään milloinkaan." Kevennettyänsä sydäntänsä tällä tavalla, juoksi Selma pois, jättäen nuoren pastorin omin päinsä miettimään jos hän tulisi tanssiin vai ei. Vihdoinkin kaikkien riitaisuuksien uhaksi läheni tanssipäivä.

Antaaksemme lukijalle kuva mummon ja Selman keskinäisestä välistä, tahdomme kertoa sitä kohtausta, joka tapahtui heidän välillänsä, kun Selma tuli kotiin Luodolta. Hän oli tuskin ehtinyt kauniisen ja päiväiseen huoneesensa, ennenkuin ovi jo temmattiin auki, ja rouva Saurio, vahva ja lihava, vanha rouva marssi sisälle.

Muuten sanon teille, että he kaikki tyyni minun mielestäni olivat sieviä ja somia poikia, enkä minä ymmärrä, miksi Selma innostuu Vainion kauneudesta ja Emma ihastuu Leinon hempeydestä."

Tämä oli suututtanut Selman, koska hänen sydämmessänsä täytyi tunnustaa todeksi, että hän näytti vaihtelevalta. Nyt sai hän ilon todistaa, että miehet taitavat unohtaa yhtä helposti. Antti oli jo kihloissa toisen kanssa, ja niin ei ollut kumminkaan hänen laitansa; vaikka, rehellisesti puhuen, se ei ollut hänen vikansa. Jos Arvo olisi kosinut; kyllä Selma nyt olisi kihloissa ollut.

Jos hän on noin tuttavallinen minun rouvani kanssa, ja tungettelee tänne kotiimme aivan kuin sukulainen tai läheinen ystävä, niin mitä kunnioitusta hänellä sitten enää voisi olla minuun opettajana? Tietysti lyöttäyntyisi vähitellen toveriksi minullekin. Sitäpaitsi on hän liian talonpoikainen, en katso häntä soveliaaksi seurakumppaniksi vaimolleni, en ollenkaan! Selma oli kuin puusta pudonnut.

Hän katsahti taakseen ja ympärilleen, ja kun ei nähnyt ketään laamannilaisista: Nyt me saatiin meille sanottiin, että kouluaate on pelkkää hassutusta! ja hän kertoi puoleksi kuiskaten, että laamanska ja vallesmanska ja kamreerska ja setä ja täti suo anteeksi, Anette! Sano sinä vaan ja täti Selma myös!

Minä olen halunnut teitä, niinkuin halutaan jotakin, joka samalla on kiusa ja riemu." "Kiusa", huudahti Selma ja veti kätensä pois. Tässä heitä keskeytettiin ja Selmaa loukkasi se, että Arvo sanoi häntä kiusaksi. Suuttumus unohtui kuitenkin, kuin ylioppilaat illallisen jälkeen rupeavat laulamaan.

Miksi ovat ihmiset niin usein onnettomia, tyytymättömiä, vaikka itse kumminkin onnensa voi luoda... Voihan köyhyydessäkin olla onnellinen, kun vaan on ketä rakastaa... Mitä nyt! Ketä sieltä tulee? Pojathan ne taasen! XV:s KOHTAUS. SELMA. Mitä te nyt taasen? KALLE. Wille tahtoo ryöstää tämän, vaikka minä löysin. WILLE. Minä se ensin näin. KALLE. Minähän se sanoin WILLE. Minäpä

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät