Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Rinnatusten istahtivat he veräjän selälle ikään kuin valmistuaksensa. Otto suinaili taas kantapäitänsä, mutta Esa heilutella riuskutteli jalkojansa huoletonna aitaa vasten ja kehasi lopulta: Tämä on niin iso haka kuin koko maailma. Onko niin iso kuin pappilan haka? tarttui toinen sylkäisten kantapäähänsä ja voidellen sillä syljellä haavan. Onko? toisti hän vielä.
Onhan niin sattunut usein», selitti Erkki. »No, Jussia ei näkynyt sen enempää?» »Ei. Minä kummastelin, jotta mitä se Jussi tekee, kun minulta ryösti keulaa selälle ihan iltikseen ja pyörähtikin viimein virran mukaan. Minä silloin vähän kirosinkin ja katsahdin perään, niin mies poissa, ei näkynyt ei kuulunut. Enpä osannut ajatella aluksi mitään.» »No, haettiinko sitä sitten?»
Tultuaan muutamaan tienhaaraan poikkesi hän maantieltä ja jatkoi matkaansa tuntematonta metsäpolkua, joka vei ensin koivikon läpi, sitten laskeutui alankoon, nousi niityn päitse kankaalle ja päättyi veräjään ahon aidan takana, jonka liepeessä oli pieni mökki. Hän aikoi nousta aidan yli, mutta jäikin sen selälle istumaan.
Kun hän palasi kotiin, missä häntä levottomasti odotettiin pitkältä matkaltaan, oli hän hyvin synkän näköinen. "Ola, sui hevosta ... pyhi sitä ensin olkitukolla. Pane peite hyvästi sen selälle, kuuletkos!... Olen vasta opettanut sitä juoksemaan ylämaissa."
Niin joko laululle lähemmä, Töille virtten työntelemmä, Yhtehen yhyttyämme, Kahta'alta käytyämme; Laulaen sanat paremmat, Virret soittaen somemmat. Lähtiessä laulamahan, Saahessa sanelemahan, Istumma ilokivelle, Laulupaaelle panemma, Kiven kirjavan selälle, Paaen paksun pallialle.
Hyppäsi hyvän selälle, Hyvän laukin lautasille, Ajoi päivän, ajoi toisen, Kohta kolmannen ajavi; Niin päivänä kolmantena, Pääsi neitojen kisahan, Kassapäien karkelohon, Noille Väinölän ahoille, Kalevalan kankahille. Ken ihanin impyistä, Kassapäistä kaunokaisin, Sen hän koppoi koprihinsa; Itse tuon sanoiksi virkki: "Elkäte sinä ikänä, Ilmottako immet milma!
Jos saisi edes kuolla pois, jos venhe kaatuisi tähän selälle ja he kaikki hukkuisivat ... tai hän vain hukkuisi ja muut pelastuisivat... Mutta sitten tuli toivomus, joka samassa kuitenkin kauhistutti häntä niin, että häntä pudistutti kuin horkassa... Hän oli kuin tietämättään ajatellut, että jos pastori hukkuisi ja hän Olavin kanssa pelastuisi. Mutta mitä minä ajattelen? huudahti hän itselleen.
Mutta yöllä hiipi Juhan äiti aitan ovelle, ja hänkin sai kuulla hänen valittavan: »Voi, minkä teit, Marja! Minkä tähden sen teit?» Sai kuulla sinä yönä ja monena muuna, ei sitä yötä, ettei voihkinut, vaikka päivällä hoilotti ja hekotteli. Marja istuu yksin pienen tuvan kynnyksellä, edessään autio järvi. Tähystää selälle, eikö näkyisi jo tulijaa. Ei näy vielä, mutta huomenna ehkä tulee.
Koska nyt olin itkenyt niin paljon, kuin suinkin jaksoin, rupesin ajattelemaan, ettei enemmästä itkusta ollut mihinkään, semminkin kuin ei Roderick Random eikä tuo Kuninkaallisen Brittiläisen Laivaston Kapteini ollut muistaakseni koskaan vaikeissa tiloissa itkenyt. Kun ajomies näki minun päättäneen näin, ehdoitti hän, että nenäliinani levitettäisiin hevosen selälle kuivamaan.
Mutta silmät, ne olivat kirkkaat kuin kauriilla, huulet kuin mansikat päivän puolella ahoa, ja paksu lettitynkä, joka selälle roikkuili, oli väriltään ja muodoltaan väärentämätöntä, turmelematonta, luonnon omaa tekoa.
Päivän Sana
Muut Etsivät