Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Mutta sitten oli kerran sattunut se hirmuinen häpeä, että veneessä hypellessäni sen kokka oli irtautunut maasta ja vene alkanut ajautua ulos selälle ja olisi kai mennytkin sitä menoaan ja vienyt minut mennessään, jollei äiti, parkunan kuultuaan, olisi syössyt puutarhasta rantaan ja suin päin vaate päällä veteen ja saanut kokasta kiinni.
Kaahlaten kiipesimme harjun selälle ja kuuntelimme, eikö tuo enää tuskin kuultavissa oleva ajo palautuisi; vihdoin se lähestyikin yhä enemmän ja enemmän, meni halki äsken mainitun laakson, siitä taas torpan ja järven välisen tien poikki ja sitten pitkässä soukeassa kaaressa sen mökin tienoolle, jossa olimme puolipäivällistä haukanneet.
Rannassa näytti olevan joku satamavirkamies. "Laittakaa tilaa!" huusi kapteeni. "Minulla on laiva täynnä matkustavaisia." Rannalla päivitteli virkamies, että, "sanoinhan minä niille jo päivällä, että pitäisi siirtyä, vaan eihän nuo näy siirtyneen." "Sitte minun täytyy ruveta yöksi selälle ankkuriin ja pitää matkustajat täällä yötä." "Ei toki selälle ... tuumataanhan ... tuota..."
Vaan tyttö onneton Täss' avutonna värjättää Ja nähdä kuvansa voi tuossa Hajalla hapsin Kauhistuen: Ja silmät! kamalat Miks itseäni pelkään? Peitä, autere, kuvani, Peitä kaikki ihmiskuvat! Vilkastuen: Tuolla tuolla päivän alla Aallottaret uiskelevat! Niin surutta niin iloisna. Viittovat minua sinne! Uinko tuon kiven selälle? Kiv' on kirkas, aalto raikas.
Kastreni kapalot katkoi; Lönnrot ukko löysytteti Pussin kanssa pitkin tietä, Sekä rohtoja keräsi Pojan tauin tarpeheksi. Gottlundi koettik kanssak, Vuoaikk ruat tullit tummempiak. Sitten Oksanen aloitti Hakea halun perästä Kaikenlaista kaunistusta Tuon poloisen pojan selälle.
"Tupa on tehty tesmällensä, suoja pantu paikallensa. Sata oli miestä salvaimella, tuhat oli tuvan katolla tehessä tätä tupoa, laaittaissa lattiata. "Jopa vaan tämän isännän saaessa tätä tupoa mont' on tukka tuulta nähnyt, hivus säätä hirveätä. Use'in hyvän isännän jäänyt on kinnasta kivelle, hattua havun selälle, suohon sukkoa vajonnut.
Tuuli oli tasainen, mutta kuitenkin tarpeeksi voimakas. Väylä vei suorana reittinä ensin ulos kirkkolahdesta Kirkkoulapalle, sitten sen yli Välisaaristoon ja siitä sen saarien lomitse Saukon selälle, jossa matka oli puolessa ja jonka takana ulkona meressä häämöitti Saukkosaari, yksinäinen luoto, viimeinen asuttu maa, syrjässä kaikilta väyliltä.
Virkkoi Suovakko sopesta, akka vanha vaipan alta: "Puu kun mettä vuotanevi, simoa sirettänevi, niin mi saapi vierahia, se on suuri sulhaiskansa." Siitä Pohjolan emäntä, Pohjan akka, Pohjan tyttö pian pistihe pihalle, kaapsahtihe kartanolle luoen silmänsä selälle, kääten päätä päivän alle.
Mutta hän meni rannalle ja lauloi itsellensä viimeisen kerran vaskisen veneen. Sen perään hän istui ja laski selvälle selälle. Ja purjehtiessaan veneessään »yläisihin maa-emihin, alaisihin taivosihin» hän lausui seuraavan loitsun: V
Sanoi kerran kuollessansa, virkki vielä vierressänsä: "Menin merta kylpemähän, sainp' on uimahan selälle; sinne mä, kana, katosin, lintu, kuolin liian surman: elköhön minun isoni sinä ilmoisna ikänä vetäkö ve'en kaloja tältä suurelta selältä!
Päivän Sana
Muut Etsivät