Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. marraskuuta 2025
Puikkojensa nenät aina sytyttivät ja puhasta töpsähyttivät sammuksiin, että pienet hiilet jäivät kiiltämään tikkujen neniin, joista valkean harmaat savut mutkaisina nauhoina nousta kiemurtelivat ilmaan.
He kiskovat ja imevät savut keuhkoihinsa asti ja saavat siitä pään pyörrytykset ja mitenkä se Jaakko tohtori sanoikaan? mikatini-myrkytykset.
Sylkäistyänsä ja imaistuansa savut, sanoi hän: »Jo se kuuluu se Makkosen imisä sika porsineen!» »Vai jo se teki porsaat!» tokaisi Hyvärinen. »Jo... Perjantaina on tehnyt», vahvisti Antti. »Montakohan tuo teki», uteli nyt Hyvärinen. »Kymmenenhän se on. Täyden luvun on tehnyt.» Emäntä oli pysäyttänyt rukkinsa ja kysyi: »Ovatkohan ne kaikki imisiä?» »Niin nekö Makkosen porsaat?» »Ne.»
"Ka mikäpäs siellä on viihtyessä!... Pellot kasvavat että ökisee ja nurmiheinän kasvukin on kohtalainen!" selitti ukko, imasi savut ja kysyi vuorostaan: "Joko tällä rouvalla on nyt miten paljon ikää?" "Neljäkymmentä kuusi vuotta neljä kuukautta ja kolmetoista päivää", selitti äitini, koettaen olla herttainen.
Nytpäs teki! ja kun ei rovasti näyttänyt oikein vielä ymmärtävän: Senpä sen, mitä on aina uhannut ... sen se nyt teki! Rovasti täytti parhaillaan kakluunin reunalta piippuaan ja kysyi, ensimmäiset savut saatuaan: Eukostaanko se Antti puhuu?
Sytytettiin ja vedettiin savut. "Olikos hyvä, että minä tuosta venheestä mainitsin?" puuttui nyt takana istuva Ville puheesen. "Mainion hyvä", vastasi Hovilainen. "Kaikki pitää sanottaman, mikä suinkin voipi asiaan selkoa saattaa. Sinä olet viisas poika, kyllä minä sitä pidän mielessäni. Ja tekin, maisteri, aijoitte pysyä erillänne tässä asiassa.
Noin kolme sataa askelta Vaaralan kartanosta Tannilaan päin kohosi korkeammalle huoneitten kattoja Pajasärkän nurmipeitteinen kalliokielinen kumpu, jonka suojaan kätkeytyi Vaaralan kartano, ettei näkynyt kuin tyynellä pystyyn kohoavat savut ja luhdin nurkkaan pystytetty korkea viiri. Tässä asui Hannan kolme naimatonta veljeä Jukke, Topias ja Joona.
Mutta nyt oli Jussi Punnittu itsekin jo asiaan herännyt ja siinä työntouhussa kysäsi. »Viisautta tätä», tapaili hän. Savut piti välillä lopauttaa. Nyt hän selitteli: »Niin jotta sitä viisautta, eli päävärkkiä, tarkoitan, on kullakin ihan paraiksi.» Hän tuhersi, sihtasi auraa, jatkoi: »Niinkuin nyt rikkautta ja rahaa. Jokainen luulee sitä saaneensa liika vähän ja nurkuu Herraa vastaan...»
Kauvan istuivat sanattomina, polvet pystyssä lattialla, kunnes Antti kysyi: »Ei taida sinullakaan olla piippua mukana, että olisi saatu savut?» Jussi raapi päätään ja vastasi: »Ei taida olla... Ja tammakin on juottamatta.» No mitäs muuta kuin istua ja odottaa. Niin he tekivätkin. Antti siinä muisteli: »Oli se hyvä löyly sinun saunassasi toissa iltana.» Jussi ei vastannut.
Mut kerrotaan, kun illoin kesäisin sa istut koivun alla, on kuin täällä viel' liikkuis Herran hymy vetten päällä. Näin unta, että oli suuri maa, mi päivän alla aaltos vainioina, ja nurmet nuoret taivaan rannan taa ne kukki kunnahina, laaksoloina. Näin unta, että virroin vaahtosuin maan kaiken halki kaikui kevään valta ja virran vieret tuoksui tuomipuin ja savut armaat nousi puiden alta.
Päivän Sana
Muut Etsivät