Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
ANNA LIISA. Enhän minä mitään. RIIKKA. Koko päivän hän on seisonut siellä. Ja eilenkin jo. Ei joudu enää muuta tekemäänkään. Ja morsiuskiireet hänellä on olevinaan. KORTESUO. Ei suinkaan hän siellä mitä vahtaa. Ilman vaan seisoo aatoksissaan. RIIKKA. Mikä sinua nyt sitten niin aatteluttaa? Sanoisit häntä muillekin. KORTESUO. Kysy sitä! Elämän muutos tietysti.
Minä ymmärsin, mitä eksperimenttiä hän tarkoitti. Vieläkin hän nauroi. Hän jo pelkää. Huomasi vaaran ja pyrkii pakoon Minä vaikenin. Hän kääntyi minuun. Tiedätkö kenestä puhun? Antista, arvaan. Hänestä juuri. Ethän suutu? En suinkaan. Mitä sanoisit, jos näkisit hänet tässä jalkojeni juuressa? Mitäpäs minä En tahtonut päästä ääneen, kurkkuani kun niin kuristi.
Kun näytin Fredrikille paperit, jotka asian vahvistivat, ja jotka notaarioni oli antanut minulle, sanoin surumielisesti leikkiä laskien: Mitä sanoisit nyt, jos ylistäisin sotaa, jonka kautta kaikki tämä on tullut osakseni? Silloin et olisi minun Marthani, vastasi hän hellästi. Me asuimme pienessä huvilassa Genèvejärven rannalla ja elimme hiljaa ja yksinäisyydessä.
Sanoisit minulle, onnellinen, sattuiko sinulle jossakin, joskus tuokio onnen täydellisen. Niin ei koskaan sattunut minulle. Nytkin tosin ruusujen alla juhanuksena vieraakseni minä onnea kosin. Onkin onnea kyllä, onnen kultia taskullinen. Sentään puuttuu yks onnen muru, pienen pieni, mut varsin tärkeä, sillä sen puutteessa kaikki puuttuu ja onnesta voi tulla suru.
Ajatuksiinsa vaipuneena melkeinpä synkästi katsahti Saarakin välistä häneen. «Petrea», hän äkkiä lausui, «mitäpä sanoisit jos kohta odottamatta läksisin luotasi suureen maailmaan enkä milloinkaan enää palaisi?» «Mitäkö minä sanoisin?» vastasi Petrea purskahtaen itkuun, «ah, minä en sanoisi sanaakaan, vaan paneutuisin kuolemaan surusta!» «Rakastatko todellakin minua niin paljon, Petrea?»
Ja minä sanoin itsekseni, niin minä sanoin sen miksi ja kuinka se oli mahdollista? mutta minä sanoin, kuten kummitus olisi ollut povessani, kentiesi olikin: Jos sanoisit: ei, tappaisit hänet silloin myös. Tappaisit *silloin myös*... Pohjolan mies nosti yhtäkkiä kätensä polviensa ympäriltä ja hänen katseensa liukui kasvojemme ylitse. Tappaisin silloin myös. Tiesin sen siis jo silloin.
Voi, kuinka olet kärsimätön. ja kuinka vähästä sinä joudut suunnilta pois. Olisit edes Hannan sijassa, mitä silloin sanoisit! JUSSI. Hannan sijassa? Mikä hänellä on hätänä? ELISABETH. Kyllä kuulet. JUSSI. Tuoltahan Hannan ääni kuuluu ruokasalista yhtä iloisena kuin ennenkin. ELISABETH. Niin kuulukoon vaan. JUSSI. Ettäkö hän sitten salaa jotain, ja teeskentelee iloisuutta?
Jos tahtoisit kuvata auringon ihanuutta, kuinka sen paistaessa linnut laulavat ja kukat tuoksuvat, miltä kuuluisi, jos sen sijaan vain sanoisit: 'Ajatelkaa, millaista on, kun aurinko on poissa, kuinka kaikki paleltuu ja ilo on mennyttä ja pimeys ja epätoivo peittää kaiken'. Luuletko, että monikaan siitä saisi käsityksen auringon ihanuudesta?
No niin, millä minä voin palvella sinua? Jaakko Jaakon-Lauri painoi rillit lujemmin nenälleen, nojasi pään käsivartensa varaan ja jäi häneen ystävällisellä, selittämättömällä ilmeellä tuijottamaan. Sinä? virkahti hän viimein aivan kiusallisen pitkän vaitiolon jälkeen. Mitäs sanoisit, jos asianlaita olisikin tällä kertaa niin, että minä olisin tullut sinulle palvelustani tarjoamaan.
Noin yhdeksän kuukautta vaimonsa kuoleman jälkeen kutsui Abrahamin isä poikansa luokseen ja teki hänelle seuraavan kysymyksen: "Sinä olet nyt niin kauvan kirjoitellut kirjoittamista mitä sanoisit siihen, jos kirjoituttaisin sinulla kirjeen?" "Saanko koettaa!" huusi Abrahami vallan iloisena.
Päivän Sana
Muut Etsivät