Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Vahinkopa tässä taisi tulla. Mitä se maksaa?" "Mitäpä tuo... Hajanainen rämä se jo olikin", sanoi Simo. Mutta eukko mukisi yksinään että "aivanhan nuo taitaa ensikahakassa särkeä kaikki astiat". Olisi hän ehkä enemmänkin mukissut, vaan kun tiesi että Saku on yksi niistä joille täytyy antaa ostohinnalla, niin ei puhunut mitään.
Ja silloin ei uskaltaisi tulla sekään kaivotalon Janne... Vaikka hänellä olisi miten pitkä patukka, niin ei uskaltaisi, kun se hevonen oikein porhaltaisi! tarttui Juntus. Se muistutti taas mieleen vitsan jälkien kirvelyt. Hetkisen olivat pojat ääneti. Saku suuttui Jannelle ja kun siihen kohdalle, aivan tien molemmille puolin sattui suunnattoman iso kylän yhteinen lammaskatras, ei hän voinut olla sille vihaansa purkamatta.
Telmiessä ja häränpyllyjä pehmeässä heinässä laskiessa unohtuivat kaikki päivän tapahtumat ja Juntus sanoi: Nyt kun olisi tupakkaa, niin sitte saisi Saku puhaltaa savut nenästään... Puhaltaisitko Saku? Puhaltaisin kyllä! kehäsi Saku ja Vikiltä hän kysyi: Jos olisi tupakkaa ja piippu eikä isäsi näkisi, niin uskaltaisitko polttaa tupakkaa? Uskaltaisitkos sinä?
Lyönpäs! uhkasi Saku ja alkoi murikoida nyrkillänsä. Alussa katselivat toiset rauhallisina, ympärillä seisoskellen ja Juntus sanoi: Saku voittaa! Purase, Saku, sen kättä! neuvoi Vesa. Puraseppas! uhitteli tappeleva poika. Purasen kyllä! vannoi Saku, vetäen poikaa tukasta. Poika alkoi huutaa: Elä tukista, kuule, tahi kun minä ärjäsen!
Vihdoin ehdotti Saku, kauppaa hieroen: No tule sitte ja vie, niin saat yhden vanteen. Helmi mietti asiaa, mutta epäröi: Eee-ii toki! Onpa meillä vanne itselläkin. Eipä ole rautavannetta, kehäsi silloin Otto ylpeänä. Helmi yhä vastusteli: Vaikka ei... Mutta ompa puuvanne. Ei tietty mitä sanoa. Hölmö Juntus toki huomasi ja ilmotti: Eipä puuvanne ole niin hyvä.
Vihdoin alkoi Juntus puhelun, kysyen vierailta: Olettekos te tämän kylän poikia? Olemme. Entäs kenenkäs ne olivat ne lampaat? tarttui Esa. Eivät ne olleet kenenkään yhden talon... Siinä olivat kaikkien lampaat! selittää tokersi juro Tena ja Saku varoitti: Elä sitte mene sinne kotiisi! Ne lyövät nyt siinä kylässä.
Mutta nyt keksi Sakukin asian ja kerskasi: Mutta isän mustepulloon minä sylkäisin, ja meidän kaivoon minä olen ja sylkenyt vaikka miten monta kertaa. Yleensä Saku pysytteli siten joukon sankarina. Juuri tämän viimeisen puhelun aikana he osuivat sivuuttamaan Nousiaisen talon, jossa oli hyvin syvä vinttikaivo. Esa sen huomattuansa oitis kysyi: Oliko teidän kaivo noin syvä, kun sinä sylkäisit?
No, koputti Helmi sormellansa ja kysyi: Entäs nyt? No nyt vaikka pole jalkaa...! Tahi riitele muuten! Helmi polki jalkaa ja nauroi. No nyt ala jo lepytellä! kiirehti Saku Vesaa. Tämä meni Helmin luo, taputteli hartioille ja lepytteli: Lempi... So, so, Lempi-kulta... So, so. Tyttö nauroi ja katsoa tiherti Vesan silmiin.
Niin hyvillä mielin kuin minkä kadotetun tavaran takaisin saaneet hyvänsä, astuivat miehet navetasta, takin toinen helma enemmän riipuksissa kuin toinen. "Härän tulijaisia, miehet!" sanoi Rahilan Saku ja löi pullon niin kovasti pöytään, että paljon maailmanvaivoja nähnyt posliinivati päästi viimeisen rämisevän hätähuutonsa ja kun ei kukaan apuun joutunut, lennähti kappaleiksi. "Ohoh!
Nopeasti olikin kaikki suoritettu ja juoksujalassa riensivät pojat ylisille. Vesa oli jo vastassa ja kysyi Juntukselta: Saitko sinä? Sain. Nyt hän tervehti jo Sakuakin, kerskaten: Saku hoi! Musti ja teidän koira kun tappeli eilen oikein! Voittiko Nalle? Ei... Musti voitti ja sitte Nalle älähti ... ja sitte me menimme meidän latoon ja poltimme tupakkaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät