Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
"On siellä ainakin lämmintä tulevaksi yöksi, vaikka ei muuta olisikaan. Mutta sitä lintu linnulle, jota linnulla itselläkin." "Kiitoksia Tiina." Sanna katseli tuleen, joka vielä jokseenkin voimallisesti paloi, sillä se oli juuri läjään räsähtänyt.
Hänessä syntyi jonkinlainen kateus hänen ystävänsä suhteen ja hetken aikaa hän halasi, että hänellä itselläkin olisi sama tyven usko. Sillä hänellä oli semmoinen luonto, että hän tahtoi tutkistella kaikkia asioita; hän tahtoi taistella epäilystä vastaan, joka nousi joka uskon takaa ja elin-aikainen tottumus tarkastamiseen ei ottanut helposti poistuakseen.
"Hankkikaamme kaikki yksinkertaista, hyvää ja kestävää", sanoin silloin vaimolleni, tarjotkaamme ystävillemme mitä meillä itselläkin on, ei parempaa eikä huonompaa; ja vaimoni hymyili minulle hyväksyväisesti. Hymyili! Se oli enemmän kuin hymyä! Vaimoni muistuttaa noita kuperia peilejä, joita joskus olen nähnyt.
Mikä missäkin oli estelemiseen useimmilla syynä: oli itselläkin paljon väkeä, toiset olivat hyvin suorapuheisia, sanoivat ettei heillä ole mikään kerjäläisten kestikievari, ja osoittivat toisiin taloihin.
Kas niin, palatkaa nyt kotiin... Anna hevosille kaksinkertainen kaura-annos ... on soveliasta muistaa toisiakin silloin kun itselläkin on hauskaa, lisäsi hän hiljaa, taputtaen uhkeita, levottomia eläimiä kaulalle. Palvelija hyppäsi etuistuimelle ajajan viereen, jonka jälkeen kreivilliset vaunut ajoivat tiehensä. Kreivi heitti lentosuudelman mustille juoksijoilleen.
Sampo Lappalainen oli nyt pieni pyylevä poika, seitsemän- tai kahdeksanvuotias, hänellä oli musta tukka, ruskeat silmät, kippurainen nenä ja leveä suu, ihan kuin isännällä itselläkin, mutta Lapissa pidetään tätä kauneuden merkkinä.
Vihdoin ehdotti Saku, kauppaa hieroen: No tule sitte ja vie, niin saat yhden vanteen. Helmi mietti asiaa, mutta epäröi: Eee-ii toki! Onpa meillä vanne itselläkin. Eipä ole rautavannetta, kehäsi silloin Otto ylpeänä. Helmi yhä vastusteli: Vaikka ei... Mutta ompa puuvanne. Ei tietty mitä sanoa. Hölmö Juntus toki huomasi ja ilmotti: Eipä puuvanne ole niin hyvä.
"Kauheaa on todellakin äkki-arvaamatta seisoa silmästä silmään raivostuueen alhaison edessä, josta jok'ainoa henki on inhimillinen olento sydän samanlainen kuin itselläkin, kykenevä tuntemaan sääliä ja laupeutta eikä ruumiillisen voimansakaan puolesta etevämpi; mutta jotka kaikki yhteensä ovat kuin yksi ainoa, raivoova peto, joka on valmiina repimään uhrinsa kappaleiksi yhtä helposti ja yhtä julmasti kuin nälkäinen jalopeura.
Niin, ja sitäpaitsi niin isä pitää teistä, niin että... Että ehkä minulla itselläkin olisi saattanut olla toivo? Liina huokasi. Minä olen siis käyttäinyt enemmän omatta voitotta kuin viisaasti. Mutta, toisti Liina, olisitteko te todellakin tahtoneet omistaa minut, vaikk'en minä ole pitänyt teistä?
Päivän Sana
Muut Etsivät