Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Haa, kuules, joka kieli hiljalleen Nyt naapurinsa kanssa sointaan ryhtyy, Kuin isä vaimoineen ja lapsineen Kaikk' yhteisesti samaan lauluun yhtyy. Monesta suusta yksin äänin soi Yks sävel: »yksin sin' et mitään voi». Sen vuoksko, ettei vettyis silmä lesken, Jäät poikamiesnä yksin ryytymään? Ah, jos sa lapsetonna kuolet kesken, Sua suree koko mailma ylkänään.
Soi sävel kumean mainingin myrskystä, menneestä ammoisin. Aurinko aaltojen valkeuteen vaipui taa meren viihtyvän veen. Yöpilvet palaa, hehkuu ja halaa, verta ne valaa ja sammuvat pois. LELULINNASI S
Ja hän on läsnä ja lähellä, vaikka ei kukaan huomaa, sillä hänellä on hame hämystä, vaippa varjosta tehty. Hänen varpuvastansa on onnenpuun oksista, jotka ovat hienoja kuin päivänsäteet. Hän laulaa laulun, jonka sanat ovat kastehelmiä ja sävel orvokin värejä. Ja hän suutelee katseesi aamuruskoksi ja mielesi lintujen viserrykseksi.»
Kiusatut ihmiset saivat syödä ja kehuivat kasvot ilosta loistaen, etteivät olleet koskaan ennen elämässään saaneet niin hyvää leipää. Uudelleen alkoi kuulua kateissa ollut lasten iloinen remakka; paimentorven salojen kaikuja muistuttava sävel rupesi saamaan tavallisen, oikean luonteensa.
Taas valkokäsi vilkkuu, Min vanhat sadut toi, Nyt hilkkuu ja nyt kilkkuu Ja taikamailta soi, Miss' suuret kukat kuiskii Yön tenhoon lempeään Ja toisillensa huiskii Häämietteet mielessään; Miss' ikihongat huohuu, Kuin hymni huminois, Ja lähteen suihku kuohuu, Kuin tanssin sävel sois; Mut lemmenlaulut kaikaa Niin ihmeen suloiseen, Ja kaikk' on sulo taikaa, Mi hurmaa ihmeineen!
Ei hän niin tyhmä ole. Silloinhan ihmiset tietäisivät olla varuillaan. Ossi ehdotti, että he laulaisivat jotain. Siihen tytöt suostuivat ja pian kaikui kaunis sävel kuuleassa ilmassa kauvas ympäristöön: "Kesäisen illan kullasta Tuo joutsen tultuaan Joen lahelle laskihe Ja loihe laulamaan. Suloa Suomen lauloi hän, Kesiä Pohjolan, Kuin halki öisin aurinko Valaisee maailman."
Hän kääntyy sitä salatakseen syrjin yleisöön, on katsovinaan kukkia patsaan juuressa. Se oli ihmeen kaunis virsi... Helähtää taas uusi sävel. Maammelaulu, päät paljastuvat uudelleen. Järjestyksenvalvojan käsi lentää lakkiin kunniaa tehden. Mutta yht'äkkiä hän säpsähtää, laskee alas kätensä, nostaa sen puoleksi, laskee taas eikä näy tietävän, mitä tekisi.
Silloin levisi yht'äkkiä hymy tuon kuolevan marttyrin kalpeille kasvoille; huulensa, nuo mykät, kuivat, vaaleansinervät huulensa aukenivat, ja silloin kuului hiljainen hyminä, juuri kuin tuuliharpun ääni silloin kun tuuli leikkii sen jänteillä, sävel ikään kuin kaukaisuudesta tuleva ja yhä heikkoneva siksi, kunnes se kokonaan vaikeni.
Siis vello vahtoa, aallon Ahti, ja sävel soios sä myrskysään! Mä lennän laulaen ilman halki ja kiidän kilvalla tuulispään! Pariisi 29/3 1890. MUN IS
Siinä oli alusta loppuun saakka joku väärä sävel... Kun saisi, kun saisi itsensä kerran oikeaan uomaansa ohjatuksi! Mitä oli nytkin tulossa? Minne oli hän nytkin menossa? Sisarensa luo muka! Eihän kuin Naimia tapaamaan, häntä näkemään, hänen ääntänsä kuulemaan. Hurja toivo jostain mahdottomasta, odottamattomasta... Kohta kun Lauri oli häntä pyytänyt mukaansa heille, oli hän ollut valmis.
Päivän Sana
Muut Etsivät