Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
"Paljon kiitoksia", lausui Cineas. "Kun kerta lähden, tiedän minä siis, kuinka käytän itseni." "Kun lähdet, vie hänelle joku uusi sävel- taikka runoustaiteen tuote ja, kun annat sen hänelle, puhu innokkaasti taiteesta. Sinun asiasi menestyy kohta. Minä vaadin sitä sinulta", lausui Burrhus. "Seneca olisi vielä arvossa, jos hän vaan olisi pysynyt entisessä mielenlaadussaan.
Kasvatus-isäni oli kuollut ja minä olin yksinäni, mutta hänen ystävänsä tahtoivat kaikki avustaa minua. Saatoin valita monta uraa, mutta ei yksikään vetänyt minua kokonaan puoleensa. Niin seisoin epäröivänä eräänä suvi-iltana, jolloin aurinko laski Rheinin rantojen taa. Silloin kaikui sävel, siihen liittyi useampia.
"Sinä lapsensydämyt!" vastasi veli hyväillen; "tosin tuntee sielu hurmaavaista hekumata, kun valtavan sointuvirran sävel-aallot sitä kätkevät, sukelluttavat, hautaavat, kannattelevat ja kiikuttelevat; sävel ja sointo onkin enemmän kuin valo, se on valon ruumiillinen olemus; mutta eipä kuitenkaan korkeinta!
Tämmöisiä kohisi virta, kohisi, väsymättä kohisi hänen kävellessä edestakaisin laattialla. Tämä sävel kuului hänestä viimein niin selvään, että hän pysähtyi ajatellen parasta olevan laulaa matka-toverillensa toisen säveleen.
"Jo soitetaan vellille", kuului ääni ihmisjoukosta. Tukahdutetun naurun hihityksen sieltä täältä kuuluessa alkoi soittolavalta kaikua römäkkä ja epätasainen torvien sävel. Se oli "hoosianna", jota joulun edellä oli kirkossa soitettu. Opettaja yksin puhalsi maamme-laulun nuottia, mutta pojan "pahuukset" olivat erehtyneet.
Sentähden täytyy minun turvautua sinuun, tuntematon ystäväni. Usko olemassaoloosi on minulle sydämen lepo, on voimanlähde. Sillä ymmärtämys on elinvoimaa yhtä varmasti kuin toisiinsa sopivat ja toisiaan täydentävät soinnut synnyttävät eheämmän ja voimakkaamman vaikutelman kuin yksi ainoa sävel. Minulle on aivan yhdentekevää, oletko sinä, tuntematon ystäväni, mies vaiko nainen.
Taas sävel hieman heikkeni, näppäili muutamia kertoja katkonaisesti, hetken väliajoin, juuri kuin odotellen jotakin mukaansa.
Mutta laulun jumalallinen sävel ei kuolemankaan kautta ollut näiltä kadonnut, vaan heti maailmaan taas tultuansa he muistivat taivaallisia ääniä, ja lauloivat sitä myöten kuin he niitä osasivat. Ja näin yhä laulavat he läpi elämänsä eikä lopu milloinkaan heidän riemu-laulunsa.
Mä väsymättä häntä seurailen, Kun hältä päättyy taisto maallinen, Hänt' äidinsyliss' olen ylentävä Ja enkelsiivin vievä taivaasen. Nyt lakkasivat enkelit puhumasta. Mutta jos laulamme, ehkä ne vastaavat. Laulu enkelien voimasta. Sävel: "Riemun ruusut." Kevään kukkasen lailla puhdasna kukoista! Talven kuusosen lailla raitis ja vihanta! Enkel ylhäällä taivaassa Silmänsä puolees kääntää.
Niin he todellakin tekivät, ja tekivätpä sen suurella ilolla. Noilla ihmeellisillä kasvoilla oli myös ääni, joka johti ja välistä oikaisi lasten laulua. Sen iloinen sävel oli viehättävä. Laulu viimein lakkasi; sen jälkeen kuului lasten äänten mutinaa, ja sitten seurasi taas lyhyt laulu.
Päivän Sana
Muut Etsivät