Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. toukokuuta 2025
Talvella oli nyt monta pakolaista palannut Tornion kautta; mutta kaupunki oli vielä puoleksi autiona, ja sen rakennukset olivat rapistuneita hökkeleitä, jotka tuskin oli saatu rakennetuiksi v. 1705 tapahtuneen palon jälkeen, kun rutto 1710 ja vihollisen maahanhyökkäys saattoivat Oulunkin varallisuuden melkein kokonaan katoamaan.
RACHEL. Kadotuksen kurimus hänen nielee, ellen telje hänen tietänsä. MARIAMNE. Sitä et voi hänen riehetessaan näin hurjasti. RACHEL. Onpa hän muuttunut. Hän, joka ennen oli sievä ja kaino nuorukainen, hän raivoo nyt kuin rutto, luoden ympärillensä murhetta ja valitusta. Hän tahraa kielensä lauseilla, jotka jäädyttävällä väristyksellä kohottavat hiuksemme pystyyn. Mitä sanoi hän?
JUHANI. Yht' avojalka-veljest' etsimään Ma lähdin seuraks, yhtä niistä, joilla On sairaanhoito siellä kaupungissa; Ma hänet löysinkin, mut vartijatpa, Varoen meidän tulleen talosta, Joss' oli rutto, lukitsivat ovet Ja meitä eivät matkaan päästäneet. Näin Mantuaan ma sanaa viemäst' estyin. LORENZO. Ken sitte kirjeen Romeolle vei?
En tähdistä ma tietojani ota, Mut tähtiä mä tutkin tosiaan. Ei onni, hätä, rutto, nälkä, sota Mun ennusalojani ollenkaan. En osaa ennustella, mitkä hetket Tuo sateen, ukkosen tai myrskysään, En tiedä, mitk' on ruhtinaiden retket, Vaikk' utelisin taivaalt' yhtenään.
Samalla oli koko kaupunki täynnä kuolevia, sairaita ja haavoitettuja, ja lopulta puhkesi tässä mahdottoman suuressa sairaalassa raivoamaan tuhoava rutto, joka säälimättä tempasi pois satoja ja tuhansia, joita miekka oli säästänyt; ja näiltä myrkytetyiltä pesäpaikoiltaan lähti murhanenkeli kiertämään kaikkia Itämeren rannikoita, riehuen lakkaamatta vuosina 1656 ja 1657 sekä Skandinaviassa ja Suomessa että Venäjällä.
Nyt pitää vaan kuulustella Liisaa. Olisinpa aika pahassa pulassa, jos hän puolestaan nyt panisi vastaan. SANNA. Mutia mitä minä näen tuossa! kirja kädessä. Tuota vielä puuttui! Tarttuuko tuo rutto vielä häneenkin. Liisa! mitä tämä on? Mitä sinä lueskelet? LIISA. Tätikulta, tämä on oiva kirja. Se on Voiton uusin teos, hänen matkakertomuksensa Pohjoismaista. Voi kuinka nerollista!
Syynä niihin oli kamala vihollinen, joka sulki linnojen ja matalien majojenkin ovet, joka tuhosi kyliä ja kaupungeita, vihollinen, joka oli peloittavampi kuin ruotsalaisten aseet, tuhoa tuottavampi ja kauheampi kuin ne, ja se vihollinen oli rutto.
Hän on Jumalan mies, eikä kuitenkaan ole sitä. Hän on Näinhän selvästi ettei savu häntä vahingoittanut, vaikka se heitti minut maahan. Näinhän miten hän käsivarsillaan kantoi tyttäreni tulesta! Langetkaa polvillenne ja rukoilkaat, te pakanat! Rutto on loppunut, sillä tuli on sen kuluttanut, ja tuo mies, joka levittelee sielun ruttoa, vaan ei ruumiin, on muuttunut Herran lähettilääksi.
CYMBELINE. Nyt tiedän minä valtiaanne tahdon, Ja minun hän; siis, tervetullut vain! Toinen kohtaus. Toinen huone hovilinnassa. PISANIO. Kuin? Uskotonko? Miksi ette maini, Ken herja häntä syyttää? Leonatus! Oi, herra, mikä inha rutto korvaas On tarttunut? Mik' Italian konna, Joll' yhtä myrkkyinen on suu kuin käsi, On liian alttiin korvas harhaan vienyt? Hän hauras? Ei!
APEMANTUS. Tuossa tulee runoilija ja maalari. Seuran rutto sinuun ruvetkoon! Minä pelkään tarttumista ja menen tieheni. Kun ei ole muuta parempaa tehtävää minulla, niin tulen taas sinua katsomaan. TIMON. Kun ei ole muuta elävää olemassa kuin sinä, niin silloin olet tervetullut. Ennen olisin minä kerjäläisen koira kuin Apemantus. APEMANTUS. Sin' olet sentään kaikkein narrein pää.
Päivän Sana
Muut Etsivät