United States or Tunisia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja tosi oli, ettei Hannalle ruoka paljon maittanut; enimmiten hän söi vaan pikkuruisen ja senkin pakosta äidille mieliksi.
Vannoutunehet ystävät, jotk' äsken Olivat niinkuin yksi sydän, yksi mieli, Joill' aika, vuode, ruoka, työ ol' yksi, Jotk' olivat kuin kaksoispari lemmess' Eriämättömät, nyt äkkipäätä Ja turhan vuoksi katkerimpaan vihaan He syttyvät; ja verivainolaiset, Joilt' unen viha häiritsi ja häijyt Kavallushankkeet, sattumus nyt, jok' ei Niin munaa maksa, ystäviksi tekee Ja langoiksi. Niin munkin.
Hankkikaa teillenne kiitosta hyvistä anneistanne, mutta pitäkää aina varalla annettava, muuten teidän jumaluuksianne halveksitaan. Antakaa kullekin kylläksi, ettei toisen tarvitse toiselle lainata; sillä jos teidän jumaluuksienne pitäisi ihmisiltä lainata, niin ihmiset jättäisivät jumalat. Tehkää, että ruoka on enemmän rakastettu kuin sen antaja.
"Sano herralle, että vieraat odottavat ja kaali jäähtyy; eihän se opetus häneltä mihin mene; kyllä vielä ennättää huutaa äänensä sorroksiin". Pian tuli kapteeni, kierosilmäisen ukon kanssa. "No mutta mitäs tämä on, ukko kultaseni?" sanoi hänelle rouva; "ruoka on jo aikaa sitten pöydällä, mutta sinua saa kutsua ja kutsua etkä sittenkään tule".
Henkinen kärsimys oli kuluttanut senkin, vaikka minulle kyllä tavallisesti ruoka kelpasi liiaksikin. Mutta äiti pelkäsi jotain puuron palamisen johdosta ja hän oli sen vuoksi päättänyt vaatia minut syömään, voidaksensa tarpeen tullen lykätä syyn minun niskaani. Hänen ei tosin tarvinnut isän puolelta pelätä toraa, sillä isää ei voinut saadakaan, ei millään muotoa, suuttumaan ja riitelemään.
Ja mitäs meidän ruoka ja kyydit ovat tehneet? Saapi hyvästi lukea niille, vaikka nyt pienimmänkin laskun mukaan, kolmesataa ruplaa. Tulemme siis kaikkiaan tänä kesänä saamaan tuhatta viisisataa ruplaa puhdasta voittoa mieheen. Aatteles sitä!" ... sanoi Simo. "Nätti summa. Eihän sitä millä helkkarin työllä olisi saanut kokoon semmoista summaa.
"Mikä on hätänä, rakas isä?" kysyi Leena, joka tuli juosten askareistansa navetasta. "Pane ruokaa pöydälle, vatsani on tyhjä; missä äiti on?" "Odota rahtusen, ruoka on oitis pöydällä!
Mutta jääkää hyvästi, herra, saidan ruoka ei ravitse. Kun taas kerran Darlinvarachiin ilmestyn, niin tulen paljas miekka kädessä, palava kekäle toisessa.»
Mikset sinä syö? kysyi haltija. Mutta ei ruuna vastannut, seisoi vaan alla päin, huuli lerpallaan ja korvat velttoina. Polle! sanoi haltija taas hyväilevällä äänellä ja taputteli ruunaa kaulalle. Etkö tunne minua, minähän olen se jouluhaltija? Jo hörhähti ruuna vähäsen ja kohotti hiukan päätään. Ei maista ruoka, sanoi haltija.
Enkä koskaan tiedä olleeni niin iloinen, kuin astuessani laulaen yli tunturien, kaikki surut ja huolet unohdettuina ja uudet toiveet rinnassani; ja minun mielestäni ei ruoka ole koskaan maistunut niin hyvältä kuin silloin heittäydyttyäni ruskeaan kanervikkoon, paimenpoikien ja lampaitten viereen.