Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Huomenkirkkoon aion, Viipyä en saata; Jos sa sairas olet, laske Sohvalleni maata.» Kuningatar lähtee, Lähtee, kirkkoon saapi; Kukat kauniit, sulo=immet Häntä seurajaapi. Rukoilla ei voi hän, Rukoella soisi; Helminauhan kotiin jätti: Ken sen sieltä toisi? »Armas tyttö, Klára, Lapseni, se nouda! Polvityynyll' on se taikka Sohvallani ... joudu!»
RICHARD. Ei, jääkää, rouva, mull' on puhumista. ELISABETH. Ei kuninkaallist' enää poikaa mulla Sun murhatakses; tyttäreni, Richard, He rukoella saavat luostarissa, Eik' itkustella valtaistuimilla; Siis älä pyydä heidän henkeään. RICHARD. Teill' yksi tytär on: Elisabeth, Siveä, kaunis, ylevä ja hurskas. ELISABETH. Ja siksi surman saa?
Kuningas hän tempasi vaan pikarin Ja sen nakkasi pyörteeseen: »Ja jos maljan tuon taas tuot takasin, Ritarikseni parhaimmaks sinut teen, Tänään vielä vaimonas saat halaella Sitä, ken pyys puolestas rukoella.»
jaloin paljain käydä halaan, tieni hurmein kostuttaa, jotta joka askel-alaan verenkukka versoaa; suudelmin maan tahdon peittää ihmiselon polkeman, tielle sydämeni heittää, tomuun eteen kulkijan; maassa matain, sovitusta pyytää pyhän elämän, rukoella siunausta tuonen unhon lempeän! Jalanjälki jok'ainoa..
Siinä soimas Siimonia: Käski valvoa vakaisin, Rukoella runsahasti, Ett'ei sortuisi suruhun, Kaatuis ala kiusauksen. Liha heikko hämmentääpi Hengen altihin anieet. Kohta kulki jällehensä, Astuupi Isän etehen. "Aivan armahin Isäni, Jos ei vältteä sopine Kalkki juoda katkerampi, Tahkosi tapahtukohon."
on sitä säätty rukoella meidän niin kauan kuin on päivä; mutta öisin sen sijaan toiset viritämme soinnut. Pygmalionia toistelemme silloin, min varkaaks, rosvoks, sukumurhaajaksi keltaisen kullan himo häijy teki. Kurjuudet kuvailemme Midaan ahnaan, mi seuras haluaan niin suunnatonta, ett' iki joutui naurun-alaiseksi.
Ken taas riemahtelis tuosta Syvästi ja hartahasti, Ken niin maltitonna juosta Tahtois aamust' iltaan asti Vointiansa tiedustellen, Iloansa ihaellen! Kenpä rukoella koettais Hartahammin onneksensa, Vaikk'ei tuolla muuta voittais, On se oma autuutensa, Toivoin Liljan moisen suoja Rukoella taivaan Luojaa.
on sitä säätty rukoella meidän niin kauan kuin on päivä; mutta öisin sen sijaan toiset viritämme soinnut. Pygmalionia toistelemme silloin, min varkaaks, rosvoks, sukumurhaajaksi keltaisen kullan himo häijy teki. Kurjuudet kuvailemme Midaan ahnaan, mi seuras haluaan niin suunnatonta, ett' iki joutui naurun-alaiseksi.
Veri karkasi Poskilta Wolmarin, hän jähmenneenä Potemkinia hetken silmäili Ja virkkoi: "Teill' on valta, mut Mä olen mies, ei käy mun rukoilla. On joku, joka voisi rukoilla Edestäni ja omast edestänsä Vaan hänt' ei kuulla, hänet hyljätään. Hänettä, ruhtinas, viel' oisi kaksi, Jotk' ehkä saisi rukoella; mutta Isänsä nimeä voi tuskin vielä He mainitakaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät