United States or Seychelles ? Vote for the TOP Country of the Week !
*Brendel*. Ihana emäntäinen, sitte olette tuhlannut aikaanne turhaan. Sillä se on jotenkin mitätöintä, sen voin sanoa. *Rebekka*. Vai niin? *Brendel*. Se mitä olette lukenut, tarkoitan. Minun arvokkaimpia teoksiani ei yksikään mies tai vaimo tunne. Ei kukaan paitsi minua itseäni. *Rebekka*. Kuinka *se* on mahdollista? *Brendel*. Niitä ei ole vielä kirjoitettu. *Rosmer*. Mutta hyvä herra Brendel
*Mortensgård*. No; tahdon sitte vaan ilmoittaa teille, herra pastori, että jos julkisesti julistatte luopuneenne kirkosta, niin sidotte heti ensi hetkestä itse kätenne. *Rosmer*. Luuletteko niin? *Mortensgård*. Voitte olla varma siitä, ett'ette näillä seuduin saa mitään toimeen. Ja sitä paitsi vapaauskoisia meillä jo on yltäkyllin ennaltaan, herra pastori.
*Rosmer*. Voi Rebekka! Kuinka minä voin täydellisesti uskoa sinua? Sinua, joka täällä olet salannut ja peitellyt niin sanomattoman paljon! Nyt kerrot taas minulle jotain uutta. Onko sillä joku salatarkoitus, niin sano se suoraan, tai tahdotko ehkä voittaa sillä jotain. Teenhän minä niin mielelläni hyväksesi kaikki, mitä vaan voin. Voi tuota murhaavaa epäluuloa, Rosmer Rosmer!
*Matami Helseth*. Pyytäisin neitiä tulemaan alas. *Rosmer*. Neiti ei ole täällä ylhäällä. *Matami Helseth*. Eikö ole? Sepä kummallista. *Rosmer*. Sinä sanoit ? *Kroll*. Kuule nyt. Mitä täällä on salaisuudessa tapahtunut Beaten eläessä, ja mitä täällä edeskinpäin tapahtuu, sitä en tahdo tarkemmin tutkia. Olithan sinä niin kovin onnetoin avioliitossasi.
*Rosmer*. Niin, sinä valehtelet. Sinä et ole koskaan uskonut minuun. Et ole koskaan uskonut minussa olevan miestä viemään sitä asiaa voittoon. *Rebekka*. Minä olen uskonut, että me kaksi yhdessä saisimme sen toimeen. *Rosmer*. Se ei ole totta. Sinä olet uskonut, että itse voisit tehdä jotain suurta elämässä. Voisit käyttää minua tarkoituksiisi. Luulit minun kelpaavan sinulle välikappaleeksi.
Koko sielullani antautua totuuden ja vapauden avaraan maailmaan, joka nyt on auvennut minulle. *Kroll*. Luopunut. Joka sana sitä todistaa. Mutta minkä tähden sitte kuitenkin tunnustat tuon kavalan luopumisesi? Ja miksi juuri nyt? *Rosmer*. Siihen olet itse minut pakottanut, Kroll. *Kroll*. Minä? Olenko minä pakottanut sinut, !
*Kroll*. Sano sitte minkä luulet oikeammin olleen syvimmän syyn siihen, että Beate lopetti itsensä? *Rosmer*. Voitko epäillä sitä? Tai, oikeammin, voitko kysellä syitä, onnettoman, sairaan, heikkomielisen ihmisen töihin? *Kroll*. Oletko varma siitä, että Beate oli niinkään heikkomielinen? Ainakin arvelivat lääkärit, ett'ei se ollut niin varma asia.
*Rebekka*. Jäätyäni tänne kahden kanssasi, ja sitte kun sinä olit muuttunut oikeaksi itseksesi *Rosmer*. Niin niin? *Rebekka*. sillä sinä et ollut täydellisesti oma itsesi, niin kauan kuin Beate eli *Rosmer*. Paha kyllä, sinä olet aivan oikeassa.
Onnetoin, parantumatoin häiriö syntyisi, jos se tieto pääsisi leviämään, että sinä itse olet hyljännyt niin sanoakseni Rosmerien sukuaatteen. *Rosmer*. Rakas Kroll, minä en katsele asiaa samalta kannalta. Mielestäni on minun välttämätöin velvollisuuteni hankkia vähä iloa ja valoa tänne, johon Rosmerien suku aikojen halki on koonnut vaan yötä ja synkkyyttä.
*Kroll*. Minä en ole sitä kirjoittanut. *Rosmer*. Teitkö mitään estääksesi sen ilmaantumista? *Kroll*. Se olisi ollut rikos sitä asiaa vastaan, jota ajan. Eikä se muuten ollut minun vallassanikaan. Kas noin. Nyt se on pois silmistä. Ja olkoon se samoin mielestäkin. Sillä toiste ei tule enää sellaisia, Rosmer. *Kroll*. Niin, niin, kun vaan saisitte asiat *sille* kannalle.