Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
*Brendel*. Muutamista muistoista huolimatta en tahtonut kulkea Rosmersholman ohi, pikimältäni käymättä sinua tervehtimässä. *Rosmer*. Täällä olette nyt sydämmellisesti tervetullut. Olkaa varma siitä. *Rosmer*. Neiti West. *Brendel*. Luultavasti joku hyvin likeinen. Ja tämä tuntematoin ? Virkaveli, huomatakseni. *Rosmer*. Rehtori Kroll. *Brendel*. Kroll? Kroll? Odotappas.
Täällä hän siis hän, sairasmielisessä rakkaudessaan vaan aina vaiti piti meitä silmällä huomasi kaikki ja, käsitti kaikki väärin. Oi, ett'en koskaan olisi tullut Rosmersholmaan! *Rosmer*. Oi, kun ajattelee, mitä hän on kärsinyt hiljaisuudessa! Mitä ilkeyksiä hän on sairaissa aivoissaan kutonut kokoon ja sovittanut meihin. Eikö hän koskaan puhunut sinulle mitään, josta olisit voinut aavistaa tätä?
*Mortensgård*. Niin, minä tiedän, että moni niin luuli. Mutta ei minusta mitään sellaista voinut kirjeestä havaita. Kun sanon kirjettä kummalliseksi, niin tarkoitan sillä muuta. *Rosmer*. Ja mitä ihmettä minun vaimo-raukkani on tullut teille kirjoittaneeksi? *Mortensgård*. Kirje on minulla kotonani. Hän alkaa jotenkin niin, että hän on suuressa tuskassa ja kauhussa.
Se tulee olemaan ottelu elämästä ja kuolemasta kaikkien ystäviesi kanssa. Ei suinkaan ne kaikki ole yhtä kiihkomielisiä kuin sinä. *Kroll*. Sinä olet herkkäuskoinen ihminen. Ihan kokematoin ihminen. Sinä et aavista kuinka äkkiä myrsky karkaa kimppuusi. *Matami Helseth*. Neiti lähetti kysymään . *Rosmer*. Mikä on?
*Rosmer*. Minkä tähden häntä juuri idiootiksi luulette? *Brendel*. Enkö sitä paikalla nimestä kuule, että sen omistaja on plebeiji? *Kroll*. Sitä vastausta en olisi odottanut. *Brendel*. Mutta minä tahdon voittaa luontoni. Muuta keinoa ei ole. Kun mies minun tavallani on elämänsä käännekohdalla . Se on päätetty. Minä rupean tekemisiin tuon henkilön kanssa koen saada sopimuksia toimeen
Siksi en kuuna päivänä voi ruveta. Ja sanot sen niin kummallisesti. Minkä tähden et voi? Rakas ystävä, sekä itsesi että minun tähteni, elä kysy minkä tähden. *Rosmer*. Tästä lähin ei minulla ole muuta kysyttävää kuin tuo sama minkä tähden? Sitte on kaikki loppunut. *Rosmer*. Meidän väliltämmekö? *Rebekka*. Niin. *Rosmer*. Ei koskaan ole meidän kahden väliltä kaikki loppunut.
Me pakotamme sinut takaisin luoksemme. *Rosmer*. Sinne en enää koskaan palaa. *Kroll*. Saammepa nähdä. Sinussa ei ole miestä kestämään yksin. *Rosmer*. En minä jääkkään ihan yksin. Meitä on kaksi täällä kestämässä yksinäisyyttä. Beaten sanat ! *Rosmer*. Beaten ? Ei, ei, se oli ilkeätä . Antakaa minulle anteeksi. *Rosmer*. Mitä? Mistä? *Kroll*. Elkäämme puhuko siitä enää. Hyi!
*Rosmer*. Voi, Rebekka minäkö, joka en itse luota omaan tehtävääni. *Rebekka*. Mutta onhan sinun tehtäväsi jo kestänyt koetuksensa. *Yhden* ihmisen olet ainakin jalostuttanut. Minut, koko elinijäkseni. *Rosmer*. Niin, kun voisin uskoa sanojasi. No, mutta, Rosmer, etkö tiedä mitään, etkö mitään, joka saisi sinut uskomaan sitä? Elä tutki sitä tarkemmin! Elä tutki, Rebekka! Ei sanaakaan enää!
*Rosmer*. Minusta se oli asia, joka koski vaan minua itseäni. Enkä minä myöskään tahtonut tuottaa sinulle ja muille ystävilleni tarpeetonta surua. Ajattelin, että vast'edeskin voin oleskella täällä, niin kuin tähän asti, hiljaisuudessa, iloisena ja onnellisena. Päätin lukea ja tunkeutua kaikkiin noihin teoksiin, jotka ennen olivat olleet minulle lukittuja kirjoja.
Sellaisen syytöksen, kun hän teki sinunlaistasi miestä vastaan! Ja sitte hän tuli uudestaan, noin kuukautta myöhemmin. Silloin hän oli päältä nähden tyynempi. Mutta lähteissään lausui hän: Nyt saavat kohta odottaa valkeata hevosta Rosmersholmaan. *Rosmer*. Niin, niin. Valkeasta hevosesta siitä hän usein puhui.
Päivän Sana
Muut Etsivät