United States or Dominican Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä en voi ajatella, muuta kuin tuota yhtä ainoata asiaa, jota ei voi parantaa. *Rebekka*. Nyt olisit alkanut elää, Rosmer. Sinä olit jo alkanut. Olit vapauttanut itsesi täydellisesti, kaikista. Sinusta tuntui niin iloiselta ja keveältä . *Rosmer*. Aivan niin, siltä minusta tuntui, nyt tulee tämä kalvava tuska . Kuinka suloiselta tuntui, kun istuimme hämärissä tuolla alhaalla arkihuoneessa.
Panethan sinä todellakin arvoa minun ystävyydelleni, Rosmer? Ja minun kunnioitukselleni myös? Teethän sen? *Rosmer*. Siihen kysymykseen ei minun tarvitse vastatakkaan. *Kroll*. No, mutta meillä on muita asioita, jotka vaativat vastausta, täydellistä selitystä sinulta. Suostutko siihen, että pidän jonkinlaista kuulustelemista ? *Rosmer*. Kuulustelemista?
*Kroll*. Kuitenkin . Sanokaappa minulle, neiti West . Jos on lupa kysyä . Kuinka vanha te oikeastaan olette? *Rebekka*. Häpeä tunnustaa, mutta minä olen tosiaan jo täyttänyt yhdeksänkolmatta, herra rehtori. Minä käyn nyt kolmatta kymmentä. *Rebekka* Niin niin. Ja Rosmer kuinka vanha hän on? Annas olla. Hän on minua viittä vuotta nuorempi. No, hän on siis ainakin kolmenviidettä.
Näetkös, kun hehkuvat unelmat vyöryvät ympärilläni sulkevat minut helmaansa, kun uusia, huimaavia, äärettömyyttä tavoittavia aatteita syntyy sielussani, kohottaen minut mahtaville siivillensä, silloin niistä luon runoja, näkyjä, kuvia. Vaan suurin piirtein, ymmärräthän? *Rosmer*. Kyllä, kyllä. *Brendel*. Oi, tietäisit kuinka minä olen eläessäni nauttinut!
*Rosmer*. Rakas, herra Brendel, enkö minä saa jollain auttaa teitä? Minä tarkoitan, jollain tavalla *Brendel*. Haa, mikä ehdotus! Tahtoisitko sinä saastuttaa siteen, joka meitä yhdistää? Ei koskaan, Johannes ei koskaan! *Rosmer*. Mutta mihin te sitte aijotte ryhtyä kaupungissa? Uskokaa minua, että teidän ei ole niin helppo siellä *Brendel*. Jätä se minun huolekseni, poikani. Arpa on heitetty.
Olkoon menneeksi! Mitä tämä merkitsee? *Rebekka*. Minä matkustan pois. *Rosmer*. Heti? *Rebekka*. Niin. *Matami Helseth*. Hyvä, neiti. Mihin sinä matkustat, Rebekka? *Rebekka*. Pohjoiseen päin, höyrylaivalla. *Rosmer*. Pohjoiseen? Minkä tähden pohjoiseen? *Rebekka*. Sieltähän minä tulinkin. *Rosmer*. Mutta eihän sinulla nyt ole siellä mitään tehtävää.
*Rosmer*. Ja nyt minulle alkaa elämä täynnä taistelua ja levottomuutta, suuria mielenliikutuksia. Sillä minä *tahdon* elää elämäni, Rebekka! Minä en anna pöyristävien mahdollisuuksien kukistaa itseäni. Minä en salli kenenkään määrätä elinrataani, en elävien enkä kenenkään muunkaan. *Rebekka*. Ei ei, elä sallikkaan! Ole täydellisesti vapaa mies, Rosmer.
*Rebekka*. Eihän minulla ole mitään tehtävää täälläkään. *Rosmer*. Mihin sitte aijot ryhtyä? *Rebekka*. En tiedä. Kunhan vaan saan tästä lopun. *Rosmer*. Saat lopun? *Rebekka*. Rosmersholma on murtanut minut. Niinkö sanot? *Rebekka*. Murtanut minut ihan perinpohjin. Minulla oli niin terve ja uljas tahto, tänne tullessani. Nyt olen joutunut vieraan lain alle.
Mutta *siitä* taitaisi tulla hyvinkin kipeä juttu, jos ilkimieliset vastustajat saisivat siitä vihiä. *Rosmer*. Tahdotteko olla hyvä ja sanoa minulle, mikä se asia on. *Mortensgård*. Eikö pastori voi itse arvata sitä? *Rosmer*. En, en ollenkaan. En vähääkään. *Mortensgård*. Niin niin, sitte pitänee minun puhua suuni puhtaaksi.
*Kroll*. Eikö kuudettakaan? *Rosmer*. Kroll ! *Mortensgård*. Jos tarvitaan, niin on kait pastori lähin siihen toimeen. Pastori! Niin, pastori Rosmer on kieltämättä lähin mies siinä suhteessa. Hauskaa keskustelua, hyvät herrat. Niin niin, olkoon sitte niin. *Mortensgård*. Oikeimmin minä haen neiti Westiä. Mielestäni minun piti kiittää häntä siitä hyvästä kirjeestä, jonka eilen illalla sain häneltä.