Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
*Rosmer*. Hyvä ystävä, tiedäthän sinä kuinka vähän minä käsitän politiikkia Mutta minusta näyttää kuitenkin siltä, kuin olisivat ihmiset viime vuosilla saaneet vähän enemmän itsenäisyyttä ajatustapaansa. *Kroll*. No ja sitä sinä ilman muita mutkia pidät hyvänä! Muuten olet suuresti erehtynyt, ystäväiseni.
*Rosmer*. Oletteko te täyttä totta käännekohdalla? *Brendel*. Eikö minun oma poikani tiedä, että missä Ulrik Brendel on, siellä on hän aina täyttä totta? Niin, niin, nyt minä aijon pukea päälleni uuden ihmisen. Jättää sen varovan itseenivetäytymisen, jota tähän asti olen pitänyt parhaana. *Rosmer*. Kuinka? *Brendel*. Minä aijon tarttua elämään toimekkaalla kädellä. Nousta näkyville. Nousta ylös.
*Kroll*. Käsität tai olet käsittämättä, , niin vaan asia on. Ja nyt kysyn sinulta Rosmer, kuinka paljo on hänen toisessa syytöksessään perää? Siinä viimeisessä, tarkoitan. *Rosmer*. Syytöksessään? Oliko *se* sitte syytös? *Kroll*. Ehk'et huomannut, mitkä hänen sanansa olivat: Hän tahtoi mennä pois sanoi. Minkä tähden? No? *Rosmer*. Siksi, että minä saisin mennä naimisiin Rebekan kanssa .
Mutta aikamme ei sovellu sellaisille toimille paha kyllä. Sinä et voi ajatella, millä kannalla asiat ovat joka puolella maatamme. Melkein joka ainoa käsite on mullistettu ylös-alaisin. Urostöitä tarvitaan, ennen kun kaikki hairahdukset saadaan taas pois raivatuiksi. *Rosmer*. Samaa minäkin luulen. Mutta sellainen työ ei ollenkaan onnistu minulta.
*Kroll*. Että sinä kammoat kansankokouksia, ja pelkäät joutuvasi tauluksi niille sukkeluuksille joita *niissä* satelee, se on hyvinkin luonnollista. Mutta sanomalehtimiehen enemmän yksityinen toimi tai oikeammin sanoen *Rosmer*. Ei, ei, rakas ystävä, elä pyydä sitä minulta. *Kroll*. Itse minä niin kovin mielelläni koettaisin voimiani silläkin alalla. Mutta minulle se on ihan mahdotonta.
Te olette sentään oikein hyvä. Vai niin? Samaa en juuri saa kuulla kotona. *Rebekka*. Herra Rosmer, näettekö kuka täällä istuu? *Johannes Rosmer*. Matami Helseth ilmoitti sen minulle jo. Tervetullut taloon taas, rakas Kroll. Sen minä kyllä tiesin, että välimme taas kerran oli tuleva entiselleen.
*Rebekka*. Minä tahtoisin sentään mielelläni tietää sen. *Rosmer*. Me seuraamme toinen toistamme. Minä sinua ja sinä minua. *Rebekka*. Niin minäkin melkein luulen. *Rosmer*. Sillä nyt me kaksi olemme *yksi*. *Rebekka*. Niin. Nyt me olemme yksi. Tule! Niin menemme iloisina. Yhdessä ulkona tähän aikaan? No, entä sen minä sanon ! Hm! 'sus siunaa!
Sitä sinä olet uskonut. *Rebekka*. Kuule, Rosmer . Oh, elä huoli! Kaikki minä näen perinpohjin. Minä olen ollut aivan kuin sormikas sinun käsissäsi. *Rebekka*. Kuule nyt, Rosmer. Puhelkaamme tästä asiasta. Se on oleva viimeinen kerta. Mutta parasta lienee, että saat heti kuulla kaikki. *Rosmer*. Onko sinulla lisää tunnustettavaa? *Rebekka*. Suurin asia on sanomatta. *Rosmer*. Mikä suurin?
He ovat todistaneet minulle, että ihmismielten jalostajaksi en ollenkaan kelpaa. Ja se on sitä paitsi niin toivotonta työtä. Minä heitän sen kokonaan. *Rebekka*. Niin, niin, paras kai se mahtaa olla. *Rosmer*. Sanotko nyt *niin*? Oletko *nyt sitä* mieltä? *Rebekka*. Minä olen tullut siihen mieleen. Näinä parina viime päivänä. *Rosmer*. Sinä valehtelet, Rebekka. *Rebekka*. Valehtelen !
*Kroll*. Niin, että kyselen sinulta yhtä ja toista, jota sinusta ehkä tuntuu tuskalliselta muistella. Näetkös, tämä sinun luopumisesi, no, sinun vapautuksesi, niinhän sitä kutsut, se on yhteydessä monen muun asian kanssa, joista sinun itsesi takia täytyy tehdä minulle selkoa. *Rosmer*. Hyvä ystävä, kysy sinä vaan, mitä mielit. Minulla ei ole mitään peiteltävää.
Päivän Sana
Muut Etsivät