Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
*Kroll*. Mitä sanotte? Naurettavaa? *Rebekka*. Niin, sillä nyt sanon teille ihan suoraan Ei, ei, toiste! Ei nyt! *Matami Helseth*. Tuolla on muuan mies, tuolla kyökkikäytävässä. Hän sanoo, että hän tahtoo tulla tervehtimään pastoria. Vai niin. No pyytäkää hänen tulemaan tänne sisään. *Matami Helseth*. Tänne sisään? *Rosmer*. Niin juuri.
*Kroll*. Niin, mutta lapsuutesi usko sitte ? *Rosmer*. Sitä minulla ei enää ole. *Kroll*. Sinulla ei ole ! Sen olen hyljännyt. Minun täytyi hyljätä se, Kroll. Vai niin. Niin, niin, niin. Toinen johtuu toisesta. Siksi sinä ehkä erositkin kirkon palveluksesta? *Rosmer*. Niin tein.
*Rosmer*. Minä? *Mortensgård*. Niin. Sillä ettehän toki luule, rehtori Krollin ja hänen piirinsä koskaan antavan anteeksi sitä, että niin perin pohjin olette luopunut heistä? Ja «Isänmaasta» pitäisi tehtämän oikein kiivas nyt, sanotaan. Te voitte helposti tulla merkityksi mieheksi, tekin. *Rosmer*. Minä tunnen olevani virheetöin yksityistoimissani. Elämääni ei kukaan pääse moittimaan.
*Rebekka*. Rosmer toivoi niin lujasti, että te, joko heti tai myöhemmin olisitte samaa mieltä, kuin hän. *Kroll*. Minä? *Rebekka*. Sekä te, että kaikki muut hänen ystävänsä. *Kroll*. Niin, siinä nyt näette! Noin kykenemätöin hän on arvostelemaan ihmisiä ja oloja elämässä. *Rebekka*. Muuten, koska hän kerran tuntee itselleen tarpeelliseksi vapautua kaikin puolin
Miettimään ja suremaan onnea, jonka entisyyteni salpaa minulta? Paras on minun päästä pois, Rosmer. *Rosmer*. Jos sinä menet tulen minä kanssasi. Niin, tule tule todistajaksi *Rosmer*. Minä tulen sinun kanssasi, minä sanon. *Rebekka*. Sululle asti, niin. Sen päälle sinä et koskaan rohkene astua. *Rosmer*. Oletko huomannut sen? Olen. Se juuri teki minun rakkauteni toivottomaksi.
*Kroll*. Niinkö todellakin? Niin, siltä meistä todellakin tuntuu. *Rosmer*. Onhan se ihan luonnollista. Pidimmehän me kumpikin niin paljo hänestä. Ja sekä Rebek sekä neiti West että minä tiedämme, että tunnollisesti teimme, mitä suinkin voimme, hänen, raukan, hyväkseen. Meidän ei tarvitse syyttää itseämme mistään. Siksi minusta tuntuu vaan lempeältä ja vienolta muistellessani Beatea.
Nyt tahdon tietää lopunkin. *Rebekka*. Vähää myöhemmin pyysin ja rukoilin häneltä, että saisin lähteä Rosmersholmasta. *Rosmer*. Minkä tähden sinä tahdoit lähteä silloin? *Rebekka*. Minä en tahtonut lähteä. Minä tahdoin pysyä täällä, missä olin. Mutta minä sanoin hänelle, että olisi paras meille kaikille, että minä ajoissa poistuisin.
Se oli vaarallinen salaisuus. *Rebekka*. Oi, mitä me siitä huolimme, mitä kaikki nuo muut sanovat! Tiedämmehän itse olevamme syyttömät. *Rosmer*. Minä? Syytön? Niin, niinhän itsekkin luulin olevani aina tähän päivään asti. Mutta nyt, nyt Rebekka . *Rebekka*. Niin, mitä nyt? *Rosmer*. Kuinka minun on selittäminen Beaten kauhea syytös? Oi, elä puhu Beatesta! Elä ajattele enää Beatea!
Se oli rohkeasti sanottu, herra pastori. *Rosmer*. Voi olla. Mutta minulla on oikeus puhua niin rohkeasti. *Mortensgård*. Sittekkin, jos tutkitte omaa elämäänne yhtä perinpohjin kuin kerran tutkitte minun? *Rosmer*. Tuon te sanotte niin kummallisesti. Mitä te sillä tarkoitatte? Jotain erityistä asiaako? *Mortensgård*. Niin, *yhtä* erityistä asiaa. Vaan yhtä ainoata.
*Rosmer*. Ja sitte palasit ylös takaisin *Rebekka*. Elä suutu siitä, rakas ystävä. *Rosmer*. Tee sinä kaikki, mitä vaan itse pidät oikeana ja hyvänä. Onhan sinulla täysi vapautesi. Mutta mitä nyt sanot, Rebekka ? Oo, en ole mielestäni vielä koskaan tarvinnut sinua niinkuin nyt. *Rebekka*. Olemmehan me kumpikin olleet valmiit kestämään, mitä kerran oli tuleva. *Rosmer*. Ei, ei, emme tätä?
Päivän Sana
Muut Etsivät