Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Hän tietää, sanoo hän, pastorin toimittaneen minun pois opettajavirastani. Ja sitte hän pyytää niin hartaasti, ett'en kostaisi. *Rosmer*. Mitenkä hän sitte luuli teidän voivan kostaa?
*Mortensgård*. Minä panen kaikki, mitä yhteisen kansan tarvitsee tietää. Rebekka; Re ! Hm. Ei, hra pastori, täällä hän ei ole. *Rebekka*. Rosmer! Mitä! Olitko minun makuuhuoneessani! Mitä siellä olet tehnyt? Minä olen kuunnellut. *Rosmer*. Ei mutta, Rebekka, kuinka voit niin tehdä? *Rebekka*. Voin minä, voin. Hän sanoi sen niin ilkeästi, sen minun aamupuvustani .
Että se nainen, joka häntä rakastaa, menee iloisena keittiöön ja lyö poikki hienon ruusunpunaisen pikkusormensa, tästä, tästä, keskinivelen kohdalta. Toiseksi, että mainittu rakastettava nainen myöskin iloisesti leikkaa pois verrattoman siron vasemman korvansa. *Rosmer*. Lähdettekö nyt yön pimeyteen? *Rosmer*. Yön pimeys on paras. Rauha olkoon teille. Ooh, kuinka täällä on tukalaa ja raskasta!
*Rosmer*. Rebekka, nyt lasken käteni pääsi päälle. Kiitos, Rosmer. *Rosmer*. Miehen ja vaimon tulee seurata toisiansa. *Rebekka*. Sululle asti vaan, Rosmer. *Rosmer*. Sen päälle myöskin. Niin pitkälle kuin sinäkin menet tulen sinun kanssasi. Sillä nyt minä uskallan. *Rebekka*. Tiedätkö ihan varmaan, että se tie on sinulle paras? *Rosmer*. Minä tiedän, että se on ainoa.
On, Rebekka, on se. *Rebekka*. Sinulle, joka et koskaan voi nauraa! *Rosmer*. On se kuitenkin. Usko minua, minulla on suuri taipumus iloisuuteen. *Rebekka*. Nyt sinun pitää lähteä, ystäväni. Käydä kaukana, oikein kaukana. Kuuletko? Kas tässä on hattusi. Ja tässä keppisi. Kiitos. Etkö sinä tule mukaan? *Rebekka*. En, en, en voi tulla nyt. *Rosmer*. No niin siis. Sinä olet kuitenkin mukanani.
*Kroll*. Tiedäthän itsekkin, kuinka usein hän arveli, että nyt hän varmaankin pian kuolee. *Rosmer*. Sen kyllä tiedän. Mutta kuitenkin; sinun olisi pitänyt varoittaa meitä! *Kroll*. Vähä sitä itsekkin ajattelin. Mutta silloin se jo oli liian myöhään. *Rosmer*. Mutta miksi et sen jälkeen ole ? Minkä tähden olet pitänyt tämän kaikki salassa?
*Kroll*. Miksi niin? *Rosmer*. Siksi, että niin kauvan kuin Beate eli, minä vielä, epäilin ja taistelin sielussani. Ja sen taistelun minä taistelin yksin, ihan hiljaisuudessa. En usko, että edes Rebekka *Kroll*. Rebekka? *Rosmer*. No niin, neiti West. Minä kutsun häntä Rebekaksi, mukavuuden vuoksi. *Kroll*. Sen olen huomannut.
*Kroll*. Voitteko ajatella, että minun omat lapseni . Suoraan sanoen, Laurits on tuon kouluvehkeilyksen esimies. Ja Hilda on ommellut punaisen kotelon «Välkyttäjän» kätköpaikaksi. *Rosmer*. Sitä en olisi koskaan unissanikaan osannut ajatella, että sinun luonasi, omassa kodissasi *Kroll*. Et niin, kuka sellaista voisi uneksiakkaan?
*Rebekka*. Eilen illalla, kun tuo Ulrik Brendel oli lähdössä, annoin minä hänen mukaansa pari kolme riviä Mortensgårdille. Mutta hyvä Rebekka . No, mitä sinä sitte kirjoitit? *Rebekka*. Minä kirjoitin, että hän tekisi sinulle hyvän palveluksen, jos pitäisi vähä huolta tuosta onnettomasta ihmisestä ja auttaisi häntä, minkä voi. *Rosmer*. Sitä sinun ei olisi pitänyt tehdä, Rebekka.
Se oli niin hurja jo sanoin, hurja, hillitsemätöin halu. Rebekka istutko sinä todellakin itse siinä sinä sinä itse, kertomassa tätä! *Rebekka*. Niin, mitä arvelet, Rosmer! *Rosmer*. Sellaisesta syystä, sellaisen halun vallassa sinä siis sinä sinä ryhdyit *toimeen*, niinkuin sitä kutsut. *Rebekka*. Se tarttui minuun, kuin meren rannikoilla myrsky.
Päivän Sana
Muut Etsivät