Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
JULIA. Hyvästi! Riennän iki-onnelaan. Kuudes kohtaus. Lorenzon kammio. LORENZO. Niin taivas siunatkoon tään pyhän liiton, Ett'ei ois vasta meillä syytä suruun. ROMEO. Amen, amen! Vaan antaa surun tulla, Ei vertoja se vedä riemulle, Min tuottaa lyhyt näkemisen hetki. Kätemme yhteen siunaa; tehköön sitten, Min voi, tuo lemmen-kuristaja kuolo, Kun omakseni vain ma hänet saan!
Kun yöperho pörrää työtuleni ympärillä, tapan sen säälittä. Kun karjan ahdistama koirani turvautuu jalkoihini, potkaisen sen armotta pois. Repäisen paperin ikkunasta, tempaan auki pellit. Riennän ulos, nousen katolle ja murran vihoissani viiritangon. Katkon kiukuissani sireenipensaan latvat niin lyhyiksi, etteivät ne ulotu raapimaan seinääni.
KARIN. No tulkaat sitten käsi kädessä, te kaksi kultasta, kuiskaellen sovinnon ja lemmen kieltä. Minä riennän edellä ja askartelen, tyttö-leijo, emäntänänne. Tulkaat! Ah, eihän ollut tämä unelma, vaan pyhä, ihmeellinen henkinäky.
Nyt, Elmani, on seppelesi valmis, Ja kulmillesi lasken sen. Ken tulee? Minä metsän kätköön riennän. Tässä on paikka, jossa pitää tapahtuman kamppaus; puol-yön hetki on nyt lyönyt. He kaiketi ovat tässä kohta, Markus Niilon kanssa, ja Maunoa seuraa varamiehenä Yrjö; niin on isäntäni määrännyt.
Jos taas Peleun poian Akhilleun vainota annan noita ja riennän, min jalat jaksaa, muurien luota tannert' Ilionin, jott' Idan rotkojen turviin päästä ja piilottaa voin itseni viidakon peittoon, niin hämärissä ma Ilioniin taas hiipiä saatan, virrass' uiden kun hiet yltäni huuhtelen ensin. Mutta nyt moisia miks sydän miettii?
Mä riennän rantaan, löydän veneen sieltä, ja hyväntahtoisia miehiä, Sorrenton talonpoikia, jotk' ovat kotiinsa markkinoilta palaamassa, Sorrentoon täytyy rientää minun myös. Siell' asuu siskoni, ol' ilo, tuska hän vanhempaini, niinkuin minäkin.
Ennen lähtöä täältä ne tähkii, heitii ja keltyy, kaunistuin yhä, kauneinnaan toki kaivatessamme. Tuossapa, missä jo luo havupuut hämyn varjoa meihin, Sirkkujen lehto on, siell' esikoiset näet kevähällä, oksilla armastain tahi latvass' ylvinä laulain, kuin olis niiden vuoks vain aamu ja aurinko luotu. Silloin luo minä hiivin ja paadelle paulani lasken, riennän ja nuoran viereen kyyryhyn käyn.
Vesi kielellä riennän muuttamaan omiin astioihini tätä odottamatonta saalista, päätellen samalla itsekseni, että nyt on varmaankin joku keisarillinen juhlapäivä, jolloin vangeille kruunun puolesta suodaan ylimääräinen herkuttelu.
Käytän matokonstia joskus kirkkaalla säällä, kun muut keinot eivät teho. Riennän Välisuvannon arkulle. Sinne mennessä olen saavinani varmuuden, että tulen saamaan. Sillä minun täytyy saada, enhän voi jättää hyvää emäntääni pulaan, on kysymyksessä hänen kunniansa, minun kunniani ja koko tämän kuulun Huopanan kunnia.
"Tieto pysyvästä uskollisuudestasi lohduttaa minua enemmän kuin pelastuksen toivo. "Niin, minä riennän huvilaasi Bolsena-järven saarella. Sieltähän menee tie Roomaan, Regataan, jossa tunnustan gooteilleni kaikki rikokseni ja kärsin rangaistukseni.
Päivän Sana
Muut Etsivät