Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
"Ja se pitäisi olla minulle", sanoi Anna. "Mutta, rakas Antti, puulusikkain tekijä kun sinä olet, minä luulen kuitenkin että voi olla parempi kuin metsässä ja torpantuvassa. En minä ole nähnyt ketään, mutta niin paljon olen kuullut, että rikkaan on aina parempi kuin köyhän, että hän elää ilossa ja riemussa, samalla kuin köyhä kärsii surua ja puutetta".
Yhdenlaisen ilon sanoo nyt sananlasku lapsistakin lattialla olevan, josta lapselliset itse päättäkööt, onko. Ilossa ikä kuluvi, riemussa on reijahuvi. Sananlasku, jota Uotiloissa useinkin mainitaan, toisinaan kyllä muistamatta, ettei oo ilo ikuinen, eikä päivä päätymätön. Ja mitäpä vaan sillä muistamisella tehtäisikään? On niitä huolia tarpeeksi ilmankin, ettei muistelemisilla enännetä.
Yöhösi hiljaiseen minut varhain veit jo ja näytit lapselle sormellas keskellä tähtisen yön ihmiskohtalon julmat ja korkeat, ankarat tähdet. Kuiluihin sydämen myös minun katsoa soit, tuntea tuskassa riemun ja riemussa kalvavan tuskan, tuntea tyhjyyden nielevän ain' elämää. En sinun laakeris vuoks, vaan ankaran oppisi vuoksi luottaen seurannut kutsuas oon, Runotar.
Arvon herrat, suvaitsetteko kuulla kauniin tarinan rakkaudesta ja kuolemasta? Se on Tristanista ja Isolde-kuningattaresta. Kuulkaa siis, kuinka he suuressa riemussa ja suuressa surussa rakastivat toinen toistaan ja kuolivat samana päivänä toinen toisensa vuoksi. Muinaisina aikoina hallitsi kuningas Mark Cornwallin maata.
"Tääll' laaksojen suojassa väikkyi tää sorja Provence, Ja kevään hehkuhun puhkes la gaye science. Tääll' luona meren vienon ja vihreän vuoren Se riemussa, innossa sykki syän kansan nuoren. "Sa katsos, sankari, työtäs! on poltettu, ryöstetty maa! Ei päivän paahdetta vastaan pääs siimestä saa. On orjan arkuus mykkä tai kuolon yötä, Ja jos maassa on rauha, se tullut on korppein myötä.
hiki äijän jo otsasta juoksi, kovin raskas on virka tää; piti kauhean painonsa vuoksi hänen joskus jo viivähtää. Mut »päin, pojat!» täynnä tulta hänen huutonsa silti soi, »ja jos jalat uupuu multa, niin kantakaa, pojat hoi!» Tämä urholla kolmilehti oli riemussa, murheessaan: sydän herkkä ja mieli rehti, veri kiehuva kuumuuttaan. Vanha Speltkö unhottuis? Ei kumminkaan.
Siunattu tuskan hetki, mi sun elonkipinäs sytti, siunatut kaipuun yöt, joiden sa ruokkima oot! Riemussa synnytin sun ja sun kanssasi riemussa syntyy sieluni uudelleen, keskellä kirkkautes. Tuntenut rinnassain olen hetkesi voiman ja onnen, tuskien unhoitus, sieluni lääke sa oot, harppuja hiljaisuuteen tuot ja mun yöhöni loiston, kauaksi ihmiset jää, maan tomut haihtuvat pois.
Sotamarski, sotamarski, Ei oo muuta haastamista, Häpeä kun urhot viitsii Haastellakaan tuommoisista." Sotilaan poika. Isäni nuor' olj sotamies, somin mi löytykään, Jo varhain tuli mieheksi ja pyssyyn tarttui hän, Maailmans tie olj kunnia, Hän seisoi seisten riemussa, Veressä, kylmäss', ruuatta; Isäni mun olj hän.
Hän oli kehoittanut heitä pysymään hyvinä, hiljaisina, oikeutta rakastavina, köyhinä ja puhtaina; eikä vain saavuttaakseen rauhan eläessään, vaan saadakseen kuoleman jälkeen iankaikkisesti elää Kristuksen kanssa ilossa, kunniassa, onnessa ja riemussa, jommoista ei kukaan ikinä ole maan päällä saavuttanut.
Vihdoin kohotti hän päänsä, aukasi sylinsä, ikäänkuin olisi hän tahtonut sulkea rakastetun sydämmellensä, ja lauloi kirkkaalla, miellyttävällä äänellä seuraavan laulun: Jos koti kallis Taas sinut nään, Ei jättämään Sydämmein sua sallis. Oi Roosa, jalo ruusunen, Minulle itses näytä Keskellä ruusujen Ja lemmen kukkien Sulolla mieles täytä. Sydän, tahdotko ratketa? Kestä tuskassa, riemussa!
Päivän Sana
Muut Etsivät