Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. marraskuuta 2025
Pedon? naurahti Johannes väkinäisesti. Karhun vai suden? Se oli puoleksi eläin, puoleksi ihminen. Sillä oli naisen pää ja kaula, mutta linnun siivet ja alaruumis. Niinkuin harpyialla? pisti Johannes piloillaan. Jotakin sinnepäin, jatkoi rouva Rabbing vakavasti. Se tapahtui marmorilinnassa meren rannalla.
Mutta nyt hän saisi kuitenkin huomata, ett'eivät kaikki tanssineet hänen pillinsä mukaan. Että maailmassa oli muutakin kuin rahaa, oli jotakin sellaista, jota hän ei ollut ikinä tuntenut eikä tulisi koskaan tuntemaan. Sillä eihän Rabbing ollut koskaan rakastanut! Johanneksen ei ollut tarvis kysyä sitä keneltäkään. Hän oli aivan varma siitä. Mitä tiesi Rabbing auringosta tuolla ulkona?
Niin tuli eräänä päivänä tuokin välttämätön sana sanotuksi. Johannes oli juuri valittanut, että alituinen sähkökellojen kilinä häiritsi häntä hotellissa. Rouva Rabbing sanoi silloin aivan luonnollisesti ja teeskentelemättömästi: Muuttakaa minun luokseni! Täällä te ainakin saisitte rauhassa kirjoittaa. Hänellä itsellään oli suuri, viisi eri suojaa käsittävä vuokrahuoneusto ja oma palvelijatar.
Hänen vaimonsa jutteli toisen ranskalaisen kanssa, Rabbing toisen. Vapaaherralla taas näkyi olevan jotakin tyttärelleen sanomista. Minun mieheni on anarkisti, hän kuuli Irenen ranskalaiselle vakuuttavan. Hän tahtoo hävittää kaikki yhteiskunnalliset muodot maailmasta. Se todistaa vain, että hän rakastaa teitä kovin tulisesti, hymyili ranskalainen. Kuinka niin? oli Irene ihmettelevinään.
Asutteko pysyvämmin täällä Köpenhaminassa? hän kysyi peläten ehkä liian arkoja asioita koskettavansa. Olen asunut jo eräitä viikkoja täällä, vastasi rouva Rabbing vaivattomasti. Ja te? Myöskin eräitä viikkoja. Ja te jäätte tänne? Ainakin jouluun. Te ette tiedä ehkä, että par'aikaa teen eroa miehestäni. Hän sanoi senkin aivan suoraan ja avomielisesti kuin vanhalle ystävälle.
Sekundantit, aseet, aika ja paikka siis. Sekundantteja meitä kyllä olisi tässä, huomautti Carp hyväntuulisesti. Mutta pelkään, että aika ja paikka eivät ole aivan soveliaat. Mutta aseet sitä enemmän, lausui Rabbing lasinsa kohottaen. Maljanne, hyvä rouva. Irene kilisti hänen kanssaan ja kostutti hiukan huultensa päitä. Ketkä taistelevat? hän kysyi luoden keimailevan silmäyksen Rabbingiin.
Hän, eno, Rabbing ja nuo ranskalaiset pankkimiehet... Nuo juutalaiset? virkahti Johannes äkeästi. Irene katsoi puoli totisena, puoli leikillisenä häneen ja kiepsahti hyväilevällä liikkeellä hänen polvilleen. Eiväthän he ole juutalaisia, hän sanoi, koettaen kääntää hänen päätään ja suudella häntä. Ja jos olisivatkin, eiväthän he silti ole ihmistä huonompia.
Surissut ilma sukkeluutta, älyä, valtio-oppia, filosofiaa, lakitiedettä, raha-asioita, sotaviestejä, juomajuttuja, sanalla sanoen, kaikkea sitä, mikä täyttää nykyaikaisen tupakansavuisen ravintolan ilmakehän. Rouva Rabbing tuskin kuunteli ollenkaan. Hän näytti ajattelevan omia asioitaan.
Eräänä päivänä joulun alla ilmoitti rouva Rabbing Johannekselle, että hän nyt oli saanut laillisen avio-eron miehestään. Siitä tuli suuri ilojuhla heille molemmille. He istuivat yhdessä jo aamupäivällä. Mutta he lupasivat tavata toisensa iltapäivällä jälleen ja syödä yhteisen illallisen Hotel d'Angleterressä.
Mutta matka, joka oli tarkoitus tehdä yhdessä Irenen, Signen, Rabbingin ja vapaaherra Carpin kanssa, oli päivästä päivään lykkäytynyt. Aina oli sattunut joku este jollekin. Viimeksi oli Rabbing juuri ennen määrättyä lähtöhetkeä ilmoittanut saaneensa sähkösanoman rouvaltaan, joka oli näinä päivinä saapuva Parisiin. Sopisi tehdä tuo käynti yhdessä hänen kanssaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät