United States or Dominica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Etevin ravintola on Hotel Oriental, rakennettu vuonna 1862, 200,000 doll. kustannuksella, näköalana satama ja virta. Hotellien omistajina ovat usein italialaiset, joille ylimalkaan ei tule omantunnon tuskia, jos nylkevät matkustajia niin perinpohjaisesti kuin mahdollista. Tulli- ja pakkahuoneet ovat nykyään rakennetut kolmekerroksisiksi.
Erottuani rautatien pysäyspaikalta menin minä Hotel Adelphi nimiseen ravintolaan. Great Easternin lähtö oli kuulutettu Maaliskuun 20 päiväksi. Minä halusin nähdä sen viimeiset valmistukset matkalle lähtiessään ja pyysin sen päälliköltä, kapteini Andersonilta lupaa, saada heti muuttaa laivaan, johon pyyntöni hän kohteliaasti myöntyikin.
Kuulen rattaiden rytinän ja hevosten kavioiden kalkkeen. Erään puodin eteen laskeutuu romahtaen rautainen esirippu. Erään talon koko päädyn yli kulkee suurin messinkikirjaimin sanat: »Hôtel du Louvre». Iso rakennus vasemmalla, pilkko pimeä, musta, synkkä möhkäle. Valaistu kellotaulu jonkin pylvään päässä. Sen osoittimet ovat yhtenä.
Henrik retkahti istumaan mukaviin roskiin, ja issikka, kysymättä minne ajetaan, alkoi ajaa keskikaupunkiin päin. Ajosta syntyvä tuuli teki Henrikiin kovin hyvää. Hän päätti olevansa ylen väsynyt, niin että kun issikka kääntyi kysymään minne ajetaan, hän yhtäkkiä jonkinlaisesta kevytmielisyydestä keksi vastata konetehtaan sijaan: hotel Phoenix.
KEKKONEN. Mitä ? POLIISI. Näin paljon on kumminkin tullut ilmi: Te tulitte toissa yönä k:lo 1/2 2 Hotel Nationaliin omalla hevosella ilmoituksenne mukaan, ja erään naisen seurassa. Tilasitte kaksi huonetta, kirjoititte päiväkirjaan Hra Miltopeus rouvineen Kajaanista. KEKKONEN. No, nyt tuo POLIISI. Seuraavana aamuna muutitte pois, tuntematonta minne. Onko se oikein! KEKKONEN. Niin, kyllähän
Vasta sitten hän aukaisi kirjeen, jonka hän oli saanut. Sen sisällys oli omiaan tuottamaan hänelle mielenliikutuksen. Siinä seisoi nopeilla, epäsäännöllisillä kirjaimilla piirrettynä: »Isäni pyytää teitä sydämellisesti tervehtiä. Ellei teillä ole mitään sitä vastaan, syömme tänään yhteisen päivällisen. Odotamme teitä k:lo 5 i.p. Hotel Kronprinz.»
Petsha, laita pian tukkani... Minua oikein hävettää, että olen nukkunut näin kauvan.» Kello oli siis viisi ja päivä ihanin, mikä keväällä 1872 vielä oli ihastuttanut pariisilaisia. Ihmetellen jäi kuningatar seisomaan tultuansa Hôtel des Pyramidesin pitkälle balkongille, jonka viisitoista, vaaleanpunaisilla akuttimilla varustettua akkunaa antoi Rivolikadun kauneimmalle osalle.
ALBERT ja SELMA. Veijari! Antakaapas kun kerron teille. Menin niinkuin sanoin tuonne Hotel Nationaliin. Kysyn: saisinko tavata erään matkustajan, joka on ilmoitettu tämän päivän lehdissä: Hra Miltopeus Kajaanista? MILLER. »No, ettekö tuntenut häntä? sehän se oli, joka juuri tuli teitä vastaan», saan vastaukseksi. Ja se oli tuo sama mies, juuri tuo sama mies!
Ja et voi uskoa kuinka tuo kaikki oli salaperäistä ja mystillistä ja kuinka nuo Hotel Nationalin avekit olivat mainion SELMA. Niin, tunnetko sinä sen hotellin? Se on pienempi hotelli tässä läheisyydessä. VIIVI. En suinkaan mistä minä No, mutta kuulehan nyt, milloinkahan nyt oikeastaan saisin nähdä tuon sinun Eerosi? Ymmärrät kai että olen tavattoman SELMA. Milloinka saisit häntä nähdä.
Kapusin näet Tuileriesin portin korkealle jalustalle ... vastapäätä Hôtel des Pyramidesia ja ja...» »Juuri niin ... ja siitä huusitte te: eläköön kuningas! Nyt minä muistan... Te se siis olitte. Oi, kuinka se huvittaa minua... Te siis olitte ensimäinen, joka toivotitte meidät tervetulleiksi... Jospa te tietäisitte, kuinka hyvästi tuo huutonne minuun silloin vaikutti...»